Hei

Tietokone on edelleen huollossa, Applen liikkeestä ei ole otettu vieläkään yhteyttä. En tiedä, voiko sille enää edes tehdä mitään.

Olen hakenut kansanopistoon vuoden mittaiseen sarjakuva ja animaatio koulutukseen. Harmittaa kylläkin yhä, etten päässyt Turun taideakatemiaan, että se oli vain yhdestä tehtävästä kiinni. Ja ensi vuonna ei ole hakua.

Olen alkanut jälleen ahmimaan, en tosin kovin suuria määriä mutta kuitenkin. Paino heittelee. Liikaa.

Älkää kadotko, päästäiset ♥

Here is my real head

Huomenna on Kilpikonnan lakkiaiset ja maanantaina hän lähtee Australiaan ja minulle tulee ikävä. Vaikka en uskonut, että pystyisin tuntemaan sellaista ketään ihmistä kohtaan, eläimiä vain. Mutta Kilpikonna on Kilpikonna.

Vatsassa kasvaa jokin mikä muistuttaa paniikkia, oksettaa, ei ole nälkä. En tiedä, miten kestän neljä päivää lähes yhtämittaista piirtämistä, sillä jo alle puolen tunnin jälkeen silmissäni alkaa viiltävä kipu ja verisuonet katkeilevat raks raks raks. Sattuu liikaa ja ääriviivat vääristyvät, Viscotears ei auta. Jos ne saavat tietää missä kunnossa näkökykyni on, minua ei valita ikinä.

Paino on laskenut taas itsestään, se tapahtuu aina toukokuussa, pelastus. Äiti katsoo käsivarsiani ja sanoo miten sä pysyt tollasena, vaikka syöt niin PALJON? Plus miinus kaksituhatta kaloria, senhän pitäisi olla se normaali, en ole enää edes ahminut. Ja silti. PALJON.

Hei hei päästäiset, katoan ainakin viikoksi.