Vatsassa kasvaa jokin mikä muistuttaa paniikkia, oksettaa, ei ole nälkä. En tiedä, miten kestän neljä päivää lähes yhtämittaista piirtämistä, sillä jo alle puolen tunnin jälkeen silmissäni alkaa viiltävä kipu ja verisuonet katkeilevat raks raks raks. Sattuu liikaa ja ääriviivat vääristyvät, Viscotears ei auta. Jos ne saavat tietää missä kunnossa näkökykyni on, minua ei valita ikinä.
Paino on laskenut taas itsestään, se tapahtuu aina toukokuussa, pelastus. Äiti katsoo käsivarsiani ja sanoo miten sä pysyt tollasena, vaikka syöt niin PALJON? Plus miinus kaksituhatta kaloria, senhän pitäisi olla se normaali, en ole enää edes ahminut. Ja silti. PALJON.
Hei hei päästäiset, katoan ainakin viikoksi.
ihminen voi itse asiassa syödä usein syömättä silti läheskään tarpeeksi, vaikka muiden ihmisten silmissä se saattaakin näyttää kuin söisi koko ajan = söisi paljon.
VastaaPoistaToivottavasti jakselet piirtelemisen kanssa, voimia.
VastaaPoistaAjattelin vaan sanoa moi, seurailit mun blogia ennenkuin poistin sen tossa vuosi sitten. Eri nimellä tosin olin silloin.
Ikävä on kamala tunne, kamalin tässä maailmassa. Tosin se kertoo että välittää, mutta silti, kumpa sitä ei pystyisi tuntemaan ollenkaan.
VastaaPoistaHalaus. ♥♥♥
Et syö paljon. Äidilläsi on erikoinen käsitys syömisestä. :) Sitäpaitsi ihmisillä on hyvin erilainen aineenvaihdunta. Joku laihtuu 2500 kalorilla, joku lihoo vääjäämättä.
VastaaPoistaLittle Mei
tsemppiä sen piirtelemisen kanssa! :)
VastaaPoistaheiii, blogissani on sinulle haaste:>
VastaaPoista