Stumble and cough and grin a lie

Kävin viime perjantaina ihotautilääkärillä, mikä olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. Se alkoi yli kaksi vuotta sitten, kasvoihin ja muualle ihoon ilmestyi yhä enemmän ja enemmän pieniä punaisia näppyjä, joihin tuli vähän ajan päästä valkoinen, kutiseva keskus. Silloin minä ajattelin sen olevan vain uusitunut akne, minulle määrättiin toinen Isotretinoin-kuuri (ja aivan turhaan), edes lääkäri ei osannut epäillä mitään muuta.

Mutta ei se ole akne, se on homeen aiheuttama ihotulehdus. Kaksikymmentäyksi vuotta altistumista homeelle. Lääkkeisiin katosi kahden viikon ruokarahat, ja tulee katoamaan jatkossakin sillä kuuria pitää jatkaa vähintään puoli vuotta. Kasvoni ovat tosin jo täynnä arpia ja posket tuntuvat sormien alla karheilta kuin hiekkapaperi, sille ei voi enää mitään.

En saisi olla hetkeäkään kotona ja silti minut on jälleen raahattu tänne, vanhemmat haluavat nähdä minut joka viikko, koirien vuoksi en voi kieltäytyä. Mutta tällä tavoin altistun homeelle aina uudelleen.

Opintolainani hupenee pelottavan nopeasti, sähköhammasharjani hajosi ja sen tilalle on ostettava uusi, tarvitsisin myös vahvemmat silmälasit sekä oman tietokoneen. En tiedä mitä pitäisi tehdä.

Asun toisessa maailmassa mutta sinähän asut samassa

Olen kotiutunut kirjaston lasten- ja nuortenosastolle, täällä ei ole niin paljon ihmisiä ja ne muutatkin ovat pieniä ja karttavat ja pälyilevät. Nainen tiskin takana pitää minua kaiketi hieman vaajaana. Eilen selailin Pekka Töpöhäntää ja luin Muumeja. Minulla on kompleksi, jonka yli en pääse, en halua päästä.

Apteekista ostin Natusan vauvaöljyä ja sinkkivoidetta, myyjä kysyi tulevatko nämä jollekin pikkulapselle, eivät, ne tulevat minulle. Sanoin jotakin herkästä ihosta. Kaupasta Haisuli hammastahnaa ('sopii erityisesti pienten maitohampaiden puhdistukseen') ja Linna lastenshampoota. Mutta ei sille voi mitään, minun hiukseni ovat ohutta kuin seitti ja hammaskiille varisee kuin viikon vanha kynsilakka.

Ja silti ne pelkäävät minua. Minun on pakko kertoa sinulle, että minun lapseni pelkäävät sinua. Se nainen kertoi sen siellä toisessa kirjastossa, pysäytti minut hetkeksi scifi- ja kauhuteosten viereen, en osannut vastata mitään. Luulen että se johtuu sinun ulkonäöstäsi. 

Oikeastaan se on melko huvittavaa, sillä ainoa mitä haluan tehdä on ohjata animaatioita, ohjata niitä juuri heitä varten.

Remonttimiehistä ei ole kuulunut vieläkään mitään, vaikka kaapin pitäisi jo olla täällä, olisi pitänyt olla jo päiviä sitten.