Asun toisessa maailmassa mutta sinähän asut samassa

Olen kotiutunut kirjaston lasten- ja nuortenosastolle, täällä ei ole niin paljon ihmisiä ja ne muutatkin ovat pieniä ja karttavat ja pälyilevät. Nainen tiskin takana pitää minua kaiketi hieman vaajaana. Eilen selailin Pekka Töpöhäntää ja luin Muumeja. Minulla on kompleksi, jonka yli en pääse, en halua päästä.

Apteekista ostin Natusan vauvaöljyä ja sinkkivoidetta, myyjä kysyi tulevatko nämä jollekin pikkulapselle, eivät, ne tulevat minulle. Sanoin jotakin herkästä ihosta. Kaupasta Haisuli hammastahnaa ('sopii erityisesti pienten maitohampaiden puhdistukseen') ja Linna lastenshampoota. Mutta ei sille voi mitään, minun hiukseni ovat ohutta kuin seitti ja hammaskiille varisee kuin viikon vanha kynsilakka.

Ja silti ne pelkäävät minua. Minun on pakko kertoa sinulle, että minun lapseni pelkäävät sinua. Se nainen kertoi sen siellä toisessa kirjastossa, pysäytti minut hetkeksi scifi- ja kauhuteosten viereen, en osannut vastata mitään. Luulen että se johtuu sinun ulkonäöstäsi. 

Oikeastaan se on melko huvittavaa, sillä ainoa mitä haluan tehdä on ohjata animaatioita, ohjata niitä juuri heitä varten.

Remonttimiehistä ei ole kuulunut vieläkään mitään, vaikka kaapin pitäisi jo olla täällä, olisi pitänyt olla jo päiviä sitten.