They cannot do what you want them to do

Miinus kaksi kiloa, vielä liikaa jäljellä.

Nyt kun vuosi kansanopistossa päättyi, kukaan ei enää puhu minulle mistään muusta kuin jatkosuunnitelmista. Tai niiden olemattomuudesta. Kukaan ei näe muuta kuin sen, etten opiskele tai käy töissä. Sillä muulla ei ole merkitystä. Kun Viikan pitäisi tehdä niin ja Viikan pitäisi mennä sinne ja missään nimessä Viikka ei saisi olla näin. Mieluiten olisin olematta yhtään mitään.

Käynnit psykopolilla jatkuvat sittenkin vaikka olimme aluksi sopineet, että ne päättyisivät kevääseen. He luulevat minun syövän edelleen 100mg Sertraliinia, enkä uskalla kertoa lopettaneeni omin päin jo kuukausia sitten. Alkaa vaikuttaa epäilyttävältä, jos en enää koskaan pyydä reseptin uusimista. Tyhmä kysymys, mutta pakko: pystyykö lääkäri näkemään uusimisen yhteydessä, onko edellisiä lääkkeitä haettu apteekista?

Psykopolin lääkäri pakotti minut soittamaan terveyskeskuksen ajanvaraukseen, sillä sylkirauhaseni turpoavat nykyään aina syömisen aikana. Välillä kipu on sietämätön. Kaulan aluetta särkee muutenkin, ja korvani vieressä on ollut jo kaksi vuotta kova patti, joka ei tunnu ainakaan pienentyvän. Hoitosuhde reumapolille päättyi jo yli vuosi sitten, joten tarvitsen uuden lähetteen.

Itse en haluaisi tutkia enää mitään, en halua kuulla mitään uusia diagnooseja. Pelkään että sylkirauhasistani löytyy syöpä tai muuta vastaavaa, mikä on hyvin tavallista Sjögrenin syndroomaa sairastavilla. Nyt olen joka tapauksessa hoitojonossa (onneksi pitkässä sellaisessa).