20191221

But can you see this opposition comes rising up sometimes?

Päivä päivältä impulssien kontrollointi on yhä vaikeampaa ja tiedän, että hetken kuluttua mitään kontrollia ei enää ole

Olen painanut keittiöveistä lujaa ranteitani vasten ja halunnut viiltää auki kaiken kaiken, iskeä terän vatsaani niin monta kertaa kuin vain pystyn, antaa ahdistuksen, yksinäisyyden, pelon, pahoinvoinnin ja itsevihan vuotaa viimein ulos



Ei ole ketään, kelle puhua
Enkä edes osaisi puhua
Olen eristäytynyt täydellisesti ja viettänyt lähes kuusi kuukautta kokonaan yksin
En halua enää tavata ihmisiä, en aiheuttaa kenellekään enempää pahaa oloa

Kuten olen tehnyt, joko pelkästään olemalla minä tai tietämättäni tai toimimalla tavalla, joka on vaikuttanut aluksi oikealta, mutta osoittautunut täysin päinvastaiseksi

Alkoholia en ole juonut neljään kuukauteen, enkä tule juomaan enää koskaan
Jatkossa en tule juomaan tai syömään paljoa muutakaan, sillä kaikki aiheuttaa voimakasta vatsakipua tai nousee takaisin ylös
Tähystyksessä havaittiin huomattavasti löystynyt ja toimimaton mahaportti sekä alkava palleatyrä, josta ei vielä vuosi sitten ollut mitään merkkejä
Kirurgi ei suosittele minun tapauksessani leikkausta ja lääkehoidollakaan ei saada vastetta

Kahden vuoden oireilun jälkeen myös munuaisiani alettiin tutkia viimein tarkemmin ja niiden todettiin toimivan vaillinaisesti, konsentrointikyky on 2-4-vuotiaan lapsen tasolla
Lääkärin mukaan vaihtoehtoja on kaksi: munuaisten vajaatoiminta tai aivolisäkkeen häiriö/kasvain

Olen yrittänyt jaksaa, mutta en kykene siihen enää

4 kommenttia:

  1. Elämä on niin kovin epäreilua, miksi toisille annetaan niin isoja taakkoja kannettavakseen. Tuntuu ettei löydy sanoja, silti haluaisi sanoa jotakin.
    Ehkä se ei merkitse mitään mutta minä muistan sinut,
    aina mietin välillä, palaan kirjoituksiin ja niihin hetkiin kun joskus nuoruudessani olit yksi niistä ihmisistä jotka kehui ja kannusti. Vaikka se tuntuu ehkä mitättömältä sillä oli minulle suuri merkitys.

    Halaus <3

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut tätä blogia kauan, ehkä jopa vuodesta 2010? En edes muista kuinka kauan. Käyn täällä edelleen ristiriitaisin tuntemuksin: tunnen surua tilanteestasi, mutta toisaalta olen helpottunut joka kerta nähdessäni uutta tekstiä sillä se kertoo, että olet yhä täällä.

    Hyvää uutta vuotta 2020, toivon että se toisi mukanaan lempeyttä ja parempia aikoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmentävää, että jotkut yhä eksyvät tänne. Ja kiitos, samoin sinulle <3

      Poista

Silmiä en uskalla kohdata unissa