ja vasta nyt (kymmenien lääkärikäyntien jälkeen) epäilys jostain vakavammasta, suolistosyövästä tai Crohnin taudista ja lähete kolonoskopiaan
Äidillä on paksusuolensyövän esiaste ja isän isoisä kuoli suolistosyöpään ja hänellä oli täsmälleen samanlaiset oireet kuin minulla, joten perinnöllistä alttiutta ei voi sivuuttaa
Voimani ovat loppu, olen täysin kuollut sisältäpäin, eikä minulla ole jäljellä muuta kuin jatkuvat fyysiset ja henkiset kivut, vankilaksi muuntunut yksiö ja totaalinen velkahelvetti
Jos ja kun tähystyksessä löytyy jotain - ja viimeistään silloin - olen päättänyt hirttää itseni ja viiltää varmuuden vuoksi myös reisivaltimot poikki
En halua olla täällä enää
"And,
increasingly, I find myself fixing on that refusal to pull back. Because I
don't care what anyone says or how often or winningly they say it: no one will
ever, ever be able to persuade me that life is some awesome, rewarding treat.
Because, here's the truth: life is catastrophe. The basic fact of existence -
of walking around trying to feed ourselves and find friends and whatever else
we do - is catastrophe. Forget all this ridiculous 'Our Town' nonsense everyone
talks: the miracle of a newborn babe, the joy of one simple blossom, Life You
Are Too Wonderful To Grasp, &c. For me - and I'll keep repeating it
doggedly till I die, till I fall over on my ungrateful nihilistic face and am
too weak to say it: better never born, than born into this cesspool. Sinkhole
of hospital beds, coffins, and broken hearts. No release, no appeal, no
"do-overs" to employ a favored phrase of Xandra's, no way forward but
age and loss, and no way out but death." -Donna Tartt, Goldfinch
koita jaksaa <3
VastaaPoista