20121101

Ennen kuin

Vasta nyt minä uskalsin kertoa niille sairastavani verkkokalvon rappeumaa. Vaikka en vieläkään suullisesti. Mutta silti. En minä tiedä miksi se on niin vaikeaa, ehkä se on häpeä tai jotakin mikä muistuttaa sitä.

Joudun olemaan jälleen poissa tunneilta, eivät minun silmäni kestä piirtämistä, eivät kirjoittamista, eivät edes luentoja, eivät yhtään mitään. Se tunne on aina yhtä paha, se ettei voi päättää enää itse omasta elämästään. Kun se on tehty jo valmiiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Silmiä en uskalla kohdata unissa