Kill me, but screw me first

Kun olen kääntänyt katseeni pois hukatuista minuuteista, sanoista jotka pyyhin pois jokaista puolihuolimatonta sakaraa myöten, kunnes jäljelle jää vain tarpeettomia pisteitä ja pilkkuja, irrallisia tavuja joita kukaan ei kaipaa tai järjestä uudelleen

Kun vodka on liuottanut ajatuskarttani kartoittamattomuudeksi, kun olen kadottanut koordinaatit lopullisesti ja samoin ruumiinjäsenteni hataran yhteyden, kun kolhin itseäni sivumennen ovenpieliin ja toivon että olisi joku, joka pitäisi hetken kiinni silloin kun en itse osaa, jolle kelpaisin edes yhdeksi yöksi

Joka ei sanoisi minun olevan ruma, joka ei työntäisi minua vähitellen syrjään, joka ei repisi esiin lukemattomat puutteeni ja päättäisi kaikkea yhteen viestiin:
pysyn huomattavasti paremmin tasapainossa ilman sun kaltaista ihmistä

Mutta ei sellaista ole, ei ole koskaan ollut ja ei tule olemaan

Kun on viimein myönnettävä olevansa täydellisen yksin ja pahemmin sekaisin kuin mitä uskalsin odottaa, kun on pidettävä itsensä väkivalloin parvekkeen kaiteiden sisäpuolella tai estettävä omia käsiään viiltämästä vatsaa auki, kun on tunnustettava kykenemättömyytensä jatkaa opintoja ja jäätävä paikoilleen kuten aina ennenkin

Tämä ahdistus ja tyhjyys ovat jotain, millä ei ole nimeä ei silmiä ei suuta
Minä katselen kehoani ulkopuolelta, enkä saa siitä otetta, en muutettua sen kiertorataa, en pysty luottamaan siihen eikä se minuun, en pysty luottamaan kehenkään

Kuluneiden kuukausien aikana olen tuhlannut satoja ja jälleen satoja euroja vaatteisiin, alkoholiin ja tavaroihin, joita en olisi tarvinnut, joita en olisi ehkä edes halunnut, en kykene enää kontrolloimaan impulsseja ja tunnen olevani joku toinen

YTHS:n psykiatrin mukaan odotettavissa on jälleen siirto psykiatrian polille ja BPD-diagnoosin varmistaminen

Schwarzer Engel, lass mich fliegen wie noch nie

Tämä blogi alkaa olla jo kuollut
eikä se juurikaan hämmästytä, sillä niin olen minäkin
asiani ovat huonommin kuin pitkiin aikoihin
kenties huonommin kuin koskaan ennen

En pysty enää kirjoittamaan, sillä kaikki on niin tyhjää
katkenneita ajatuksia ja kadonnut keskittymiskyky

Marraskuussa tapasin tytön, jota tapailin vain hetken
Joulukuussa nelikymppisen naisen, joka oli helvetin sekaisin
ja aloitin neljä kuukautta kestäneen suhteen, jossa ei ollut mitään järkeä
ja joka päättyi kaikkea muuta kuin hyvin

Paniikkihäiriöni ja ahdistukseni ovat kasvaneet hallitsemattomiin mittasuhteisiin
neurologilta uusi diagnoosi: essentiaalinen vapina
Naapurini luuli minun muuttaneen pois, kun ei ollut nähnyt minua viikkoihin
Opinnot eivät ole edistyneet ja olen pian ongelmissa Kelan kanssa

Kun asunnosta poistuminen on lopulta mahdotonta
Voimakas vapina, puristus rinnassa, lisälyönnit ja jalat, jotka eivät kanna
Kun on helpompaa jäädä paikoilleen
pahentaa tilannetta tieten tahtoen ja tahtomattaan
kadota ennen sosiaalista kanssakäymistä vessaan ja vetää sekaisin lääkkeitä ja vodkaa
ja juoda myös iltaisin, jotta voisi nukahtaa

Kun ymmärtää, ettei tulevaisuutta ole
ettei ole enää sitä Viikkaa, jonka joskus tunsin

Sing me to sleep and then leave me alone

Pitkiin aikoihin en ole osannut kirjoittaa, en tiedä osaanko nytkään tai ylipäätään enää koskaan. Kun mikään ei ole muuttunut ja silti on, juuri niin kuin pelkäsin ja vielä pahemmin.

Heinäkuussa alkoivat jatkuvat ja runsaat lisälyönnit, jotka osoittautuivat Holterissa kammioperäisiksi ja kehittyivät nopeasti voimakkaammiksi rytmihäiriöiksi. Elo- ja syyskuu täyttyivät lukuisista sydänfilmeistä, verikokeista, ultrasta ja matkoista ambulanssilla keskussairaalaan, kun rytmi ei suostunut tasoittumaan itsestään. 

 

Tutkimuksista huolimatta mitään konkreettista ja varmaa ei ole vielä selvinnyt, mutta kyseessä on luultavasti enemmänkin toiminnallinen kuin rakenteellinen vika sydämessä. En ole voinut harrastaa liikuntaa kahteen kuukauteen, sillä lisälyöntisarjat ja vahva heikotus ilmenevät myös rasituksen aikana ja viittaavat siten vakavampaan ongelmaan. Ensi viikolla vuorossa rasitus-EKG ja minä pelkään tuloksia, pelkään enemmän kuin mitään juuri nyt.

Silmänpohjatarkastuksessa puolestaan paljastui, että lattice on ehtinyt levitä jälleen laajemmalle ja lähestyy vääjäämättä tarkan näön aluetta. Syy näkökenttäni laitamilla esiintyneeseen mustaan väreilyyn paljastui: lähemmäs puolet vasemman silmäni verkkokalvosta on täynnä uusia pyöröreikiä. Lääkäri laittoi pikaisen lähetteen keskussairaalan silmäyksikköön laserointia varten.

Vastaanoton jälkeen ryntäsin Terveystalon vessaan ja tuijotin verestäviä silmiäni peilistä. Olisin halunnut hajottaa kaiken kaiken kaiken ja itseni myös, kehoni joka on pettänyt minut ja jota kukaan ei voi auttaa. Me emme voi tehdä mitään muuta kuin parhaassa tapauksessa hidastaa kehityskulkua. Mutta se on liian nopea, aivan liian nopea. Minä tulen sokeutumaan ja pahinta on se, että voin ainoastaan odottaa. Opintojen edellyttämä valtava lukutaakka on haurastuttanut verkkokalvojani entisestään, enkä enää tiedä mitä minun tulisi tehdä.

Sydäntutkimukset. Laserointi. Lokakuun lopussa ruokatorven ph- ja painemittaus. Marraskuussa gastroskopia. Loppusyksystä kaulan suspektien imusolmukkeiden uusi ultraus ja mahdollisesti jatkotutkimukset. En ole ollut koskaan näin väsynyt, en koskaan. Itsemurha-ajatuksia on jälleen päivittäin, olen menettänyt kiinnostukseni kaikkeen, enkä pysty poistumaan asunnoltani juuri muualle kuin viereiseen kauppaan.

Opinnot eivät ole enää edistyneet, joten YTHS:n psykiatri kirjoitti sairauslomaa aluksi joulukuuhun asti. Humanististen tieteiden kandidaattia minusta ei tänä vuonna tule, ehkä ei koskaan. Kierrän kehää, aina vain kehää.

Why are you still dressed in your mourning suit

Eilen illalla äidiltä tuli viesti: Neksu nukkui pois 19:23. Rakas Viikka, mä en tiedä, mitä sanoa. Enkä minäkään tiedä. Neksu oli minulle korvaamaton ystävä ja itse asiassa ainut ystävä monta vuotta. Ja rakkauteni eläimiin on ylittänyt aina kymmenkertaisesti sen, mitä olen pystynyt ihmisiä kohtaan ikinä tuntemaan. Viime viikolla Neksulle kehittyi yllättäen kohtutulehdus, jota ei voinut hoitaa leikkauksella korkean iän tähden. Ja antibiootit eivät riittäneet avuksi.

Tänään kävin YTHS:n erikoislääkärin luona pitkittyneiden kurkkuoireiden ja säryn vuoksi. Hän kokeili kaulaani ja näytti huolestuneelta. Päänkiertäjälihaksen tuntumasta löytyi todella suuri imusolmuke, toinen niskasta. Molempien tutkiminen aloitetaan välittömästi: ensin labrakokeet ja niiden jälkeen todennäköisesti koepalat. Ja koska mitään tulehdusta ei ilmeisesti ole, imusolmukesyövän mahdollisuus on melko vahva.

Kyllä minä olen osannut tätä odottaa, sillä Sjögrenin syndrooma nostaa lymfooman riskin 40-kertaiseksi. Ja kaksi vuotta sitten kaulassani havaittiin suurentunut imusolmuke, jota olisi pitänyt nähtävästi seurata. Aiemmista tiedoista huolimatta olin kuitenkin vähällä romahtaa vastaanotolla täysin. Kun en enää vain jaksaisi. En tätä, en yhtään mitään.

Huomenna syntymäpäivä ja ensimmäiset verikokeet. Hyvää syntymäpäivää Viikka.