En jaksa enää herätä aamuisin. Minä vain nukun ja nukun, silti olen väsyneempi kuin koskaan. Eräänä iltana soi ovikello ja vanha nainen huusi postiluukun kautta tarvitsetteko apua?
En tiedä.
20121217
And if I only could, I'd make a deal with god
En jaksa enää herätä aamuisin. Minä vain nukun ja nukun, silti olen väsyneempi kuin koskaan. Eräänä iltana soi ovikello ja vanha nainen huusi postiluukun kautta tarvitsetteko apua?
En tiedä.
20121211
Trust me, I'm a rat
Tietokone on vihdoin täällä ja ehkä myös pari pyjamabanaania. Tunnustan salaisesti pitäväni niistä. Kuuntelen Cranesia ja minulla on pipo jossa on niin iso tupsu, että se painaa pään takakenoon. Luonnoskirja pyörii lattialla ja minun pitäisi tehdä kahdeksansivuista värisarjakuvaa, mutta enpäs teekään.
Omahoitaja kysyi, mitä minä aion toukokuun jälkeen. En mitään. Se on väärä vastaus, sitä ei hyväksytä.
Liian sekavaa, älkää huomioiko tätä merkintää.
Omahoitaja kysyi, mitä minä aion toukokuun jälkeen. En mitään. Se on väärä vastaus, sitä ei hyväksytä.
Liian sekavaa, älkää huomioiko tätä merkintää.
20121125
Real life - killed me on the school bus
Omaa lomaa jälleen, mutta tiistaina kai on pakko palata takaisin. Teen mielummin töitä kotona, sillä silloin voin pitää taukoja koska haluan ja missä haluan. Tämä vahvistaa sen, ettei minun edes kannata hakea korkeakouluhin, jos minun silmäni eivät kestä täällä, eivät ne kestä muuallakaan.
Tarvitsisin uudet silmälasit, vaikka ei niistä paljoa apua olekaan. Hoitaja sanoi, että silmäni pullistuvat vähitellen yhä vain ulospäin, kuin ilmapallot. Se johtuu näön heikkenemisestä, niiden läpimitta kasvaa, mutta verkkokalvo niiden mukana ei. Se kiristyy ja repeää. Yritän olla ajattelematta, muuten tulisin hulluksi, vielä enemmän kuin nyt.
Teen sarjakuvia sopeutumattomuudesta ja pakenemisesta, käsikirjoituksen opettaja ei liiemmin pidä niistä eikä oikeastaan kukaan muukaan. Aiheiden pitäisi kai olla aina ajankohtaisia, mutta tuo on minulle ainoa käsitys ajankohtaisuudesta, on aina ollut. Piirrätkö sä koskaan mitään muuta kuin noita elukoita? Enpä juuri, en tosiaankaan.
Jos seinän takaa ilmestyisi Carabasin Markiisi, minä seuraisin kyselemättä.
Tarvitsisin uudet silmälasit, vaikka ei niistä paljoa apua olekaan. Hoitaja sanoi, että silmäni pullistuvat vähitellen yhä vain ulospäin, kuin ilmapallot. Se johtuu näön heikkenemisestä, niiden läpimitta kasvaa, mutta verkkokalvo niiden mukana ei. Se kiristyy ja repeää. Yritän olla ajattelematta, muuten tulisin hulluksi, vielä enemmän kuin nyt.
Teen sarjakuvia sopeutumattomuudesta ja pakenemisesta, käsikirjoituksen opettaja ei liiemmin pidä niistä eikä oikeastaan kukaan muukaan. Aiheiden pitäisi kai olla aina ajankohtaisia, mutta tuo on minulle ainoa käsitys ajankohtaisuudesta, on aina ollut. Piirrätkö sä koskaan mitään muuta kuin noita elukoita? Enpä juuri, en tosiaankaan.
Jos seinän takaa ilmestyisi Carabasin Markiisi, minä seuraisin kyselemättä.
20121117
Celebrate, I'm alive again
Mulla on ikävä niitä aikoja, kun juostiin myöhäisiltoina pitkin asfalttia, huudettiin kurkkumme kipeiksi ja yläkerran vanha nainen heitti meitä kostoksi tikkareilla. Ja äiti sanoi, että älkää syökö niitä, ne voi olla myrkytettyjä. Mutta me syötiin silti, sun kielestä tuli sininen ja mun oli kai hohtavan pinkki.
En mä edes tiedä, miksi se tuli nyt mieleen, olen juonut liikaa Irish Creamia ja tuhonnut neljänsadan gramman karkkipussin. Mulla on kohta diabetes ja vaikka mitä, sen siitä saa jos ulko-ovelta on vain muutama metri Makuuniin.
Ensi perjantaina psykopoli, mä olen siirtänyt sitä aikaa jo miljoona kertaa, en halua että ne kysyy taas oletko ahminut? Enkä mä myöskään halua, että ne pakottaa mut vaa'alle, olen lihonut ja sen näkee ilman niitä numeroitakin. Vaikka äiti väittää, ettei sitä huomaa, se ei vain uskalla sanoa totuutta.
Musta on tullut jossain vaiheessa huolestuttavan välinpitämätön ja silti välitän ihan vääristä asioista. Nyt on yksinäistä ja ikävä ja huono omatunto sokeriyliannostuksen takia, en jaksa kirjoittaa kirjakieltä ja mitä vielä.
En mä edes tiedä, miksi se tuli nyt mieleen, olen juonut liikaa Irish Creamia ja tuhonnut neljänsadan gramman karkkipussin. Mulla on kohta diabetes ja vaikka mitä, sen siitä saa jos ulko-ovelta on vain muutama metri Makuuniin.
Ensi perjantaina psykopoli, mä olen siirtänyt sitä aikaa jo miljoona kertaa, en halua että ne kysyy taas oletko ahminut? Enkä mä myöskään halua, että ne pakottaa mut vaa'alle, olen lihonut ja sen näkee ilman niitä numeroitakin. Vaikka äiti väittää, ettei sitä huomaa, se ei vain uskalla sanoa totuutta.
Musta on tullut jossain vaiheessa huolestuttavan välinpitämätön ja silti välitän ihan vääristä asioista. Nyt on yksinäistä ja ikävä ja huono omatunto sokeriyliannostuksen takia, en jaksa kirjoittaa kirjakieltä ja mitä vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)