Now it has too many voices

Paastoverensokerin mukaan minulla on alkava diabetes. Insuliiniresistenssi on jo huomattavasti heikentynyt ja beetasoluja on alkanut tuhoutua. Myös kolesteroli on liian korkea, samoin hemoglobiini. Minulla on siis yhä suurempi vaara saada uusi verisuonitukos.

Häpeän itseäni. Häpeän sitä, että lukujen perusteella voisin olla sohvalle koteloitunut ihrakasa. Mutta nämä kaikki ovat geeneissä, enkä minä voi vaikuttaa niihin kuin olemattoman vähän. Ainoa vaihtoehto on laihduttaa alle viidenkymmenen kilon. Vain silloin veriarvoni ovat hieman paremmat.

Pelkään, etten jaksa enempää. Juoksin keskellä yötä metsässä oksennus kurkussa ja teki mieli huutaa ääneen. Diabetes. Ei ei ei.

ps. Sain lähetteen korvapolille, jossa sylkirauhaseni kuvataan.

They cannot do what you want them to do

Miinus kaksi kiloa, vielä liikaa jäljellä.

Nyt kun vuosi kansanopistossa päättyi, kukaan ei enää puhu minulle mistään muusta kuin jatkosuunnitelmista. Tai niiden olemattomuudesta. Kukaan ei näe muuta kuin sen, etten opiskele tai käy töissä. Sillä muulla ei ole merkitystä. Kun Viikan pitäisi tehdä niin ja Viikan pitäisi mennä sinne ja missään nimessä Viikka ei saisi olla näin. Mieluiten olisin olematta yhtään mitään.

Käynnit psykopolilla jatkuvat sittenkin vaikka olimme aluksi sopineet, että ne päättyisivät kevääseen. He luulevat minun syövän edelleen 100mg Sertraliinia, enkä uskalla kertoa lopettaneeni omin päin jo kuukausia sitten. Alkaa vaikuttaa epäilyttävältä, jos en enää koskaan pyydä reseptin uusimista. Tyhmä kysymys, mutta pakko: pystyykö lääkäri näkemään uusimisen yhteydessä, onko edellisiä lääkkeitä haettu apteekista?

Psykopolin lääkäri pakotti minut soittamaan terveyskeskuksen ajanvaraukseen, sillä sylkirauhaseni turpoavat nykyään aina syömisen aikana. Välillä kipu on sietämätön. Kaulan aluetta särkee muutenkin, ja korvani vieressä on ollut jo kaksi vuotta kova patti, joka ei tunnu ainakaan pienentyvän. Hoitosuhde reumapolille päättyi jo yli vuosi sitten, joten tarvitsen uuden lähetteen.

Itse en haluaisi tutkia enää mitään, en halua kuulla mitään uusia diagnooseja. Pelkään että sylkirauhasistani löytyy syöpä tai muuta vastaavaa, mikä on hyvin tavallista Sjögrenin syndroomaa sairastavilla. Nyt olen joka tapauksessa hoitojonossa (onneksi pitkässä sellaisessa).

It`s not the way you look dead

Tämän kesän aikana tulee lähtemään seitsemän kiloa. En tahdo elää tämän vartalon kanssa. Pelkkää rasvaa, ei yhtään lihasta. Silmieni vuoksi en saa treenata. Ei sitten, mutta nämä rasvat haluan ainakin pois.

Ei pitäisi katsoa elokuvia. Tässä tapauksessa vanhoja. Audrey Hepburn 170cm ja 46kg, vyötärö 50cm (no okei, syömishäiriö ehkä osasyy). Grace Kelly 170cm ja 50kg, vyötärö 60cm. Takaikkunassa en nähnyt mitään muuta kuin Kellyn vyötärön. Miksimiksimiksi. Miksi en minä?

ps. Ylihuomenna taidehistorian pääsykoe Helsingissä. Olen lukenut vain muutaman viikon enkä osaa mitään. Ei jaksanut edes kiinnostaa.

Closer comes the screaming knife

Viikka: Ajattelin, että voisin antaa itseni syödä karkkia kerran tai kaksi kuukaudessa.
Äiti: Parempi pitää se siinä kerrassa.

Omahoitaja: Sun kannattaa ostaa itsellesi porkkanoita ja näkkäriä. Niitä ei tule syötyä paljoa.
 
Toisin sanottuna, olet lihava. Yritin selittää niille, ettei minulla ole enää samanlaista tarvetta ahmia kuin aikaisemmin. Että niin käy nykyään huomattavasti harvemmin ja määrät ovat pienempiä. Että en haluaisi kuitenkaan luopua kaikesta. Kokonaan.