"Viikka syö nykyään paljon enemmän kuin minä ja
joskus se ahmii lähes kaiken mitä on saatavilla.
Mutta silti se vaan laihtuu."
Kuulen äidin puhuvan siskonsa kanssa puhelimessa syömishäiriöistä ja minua hävettää. Ei hänen olisi tarvinnut sanoa sitä, en halua olla se joka syö paljon, enemmän kuin muut. Tädin pojalla on kaiketi anoreksia, hänen painoindeksinsä on laskenut kuulemma kuuteentoista melko lyhyessä ajassa (olen tahtomattanikin kateellinen). Myös hänen seitsemänvuotias pikkusiskonsa on alkanut karttaa ruokaa. Se tuntuu jotenkin todella pahalta.
Ala-asteella en kiinnittänyt juurikaan huomiota syömisiini, mutta ihailin silti laihimpia tyttöjä ja toivoin olevani kuten he. Viimeistään seitsemännen luokan alussa vihasin kehoani, lantio ja reidet olivat liian leveät ja vatsaa joutui vetämään yhtenään sisäänpäin. Painoin noin kymmenen kiloa enemmän kuin nyt. Varsinainen laihduttaminen alkoi kuitenkin vasta peruskoulun viimeisellä vaikean masennuksen myötä.
Jostakin syystä tunnun kylläkin laihtuvan itsestään; äiti oli oikeassa sanoessaan minun syövän paljon. Aikaisemmin olisin lihonnut hetkessä näistä kalorimääristä, joten minun pitäisi kai olla onnellinen. (Painon putoaminen, huomattava kalpeus ja nämä muut oireet eivät tosin yhdessä kuulosta kovinkaan hyvältä. Alan pelätä tosissani lymfoomaa.)
niin.
VastaaPoistasitä vaan halua paeta kaikin mahdollisin keinoin tätä todellisuutta, joka on paha ja musta ja pelottava.
veljeni on seitesemän. Olisi sydäntä särkevää jos niin pieni ihminen sairastaisi syömishäiriötä. :(
VastaaPoistakoita muru pärjäillä. <3
Ei laihuus tee ihmisestä kaunista, ihmiset eivät ajattele sisintä enää ollenkaan. Minä olen luonnostaan helvetin laiha, kärsin vaikeasta alipainosta. Ja syynä siihen on varmaan pituuteni. Ja edellisellä tyttöystävälläni oli anoreksia. Sanoi tekevänsä sen minun vuokseni jotta voisi olla kuten minä. Se sattui eniten koskaan.
VastaaPoistaKuulostaapa tutulta...
VastaaPoistaLuin suunnilleen kaikki sun tekstit.
Osaat todella kirjoittaa.
Tsemppiä sulle hurjasti.
Miksi tahdot todella laihan kropan?
VastaaPoistaItse olen nykyään suht sujut kehoni kanssa. En ole laiha, en ole läski; olen normaali. Jos tahdon parempaan kuntoon, pääsen siihen urheilemalla, kaikki on itsekurista kiinni. En kuitenkaan tahdo lopettaa syömistä laihtuakseni; ruoasta on liian ihana nauttia hyvässä seurassa. Minusta olisi kamalaa jos alkaisin pelätä ruokaa, niin kuin monille anorektikoille käy.
Kamala ajatella että nykyään jo pikkutytöt katselee muotilehtiä ja miettii että siltä niitten pitäisi näyttää koska oikeasti kukaan ei näytä malleilta, paitsi mallit. Tyttöjen laihuusihanteessa on kyse pelkästään vain itsensä vertaamisesta toisiin tyttöihin joka on väärin eikä sitä saisi tapahtua. Jokaisen pitäisi löytää se vaihe jossa on tyytyväinen siihen mitä on. Toivottavasti sinäkin löydät sen joskus.
kauneus tulee sisältä, ja sitä sinussa riittää.
VastaaPoistajaksamisia.
luin sun blogia ja tää postaus jotenki pysäytti. Jaksamisia sulle ja pakko sanoa, että ihana blogi!
VastaaPoista