Suuri kiitos Sirpukalle (joka antoi tämän myös Kirjeitä kamferikuulle), mandylle, olgalle, viimalle ja Vilulle. En ole saanut tätä tehtyä aikaisemmin, vaikka tarkoitus olikin.
1. Haaveilen elämästä uneliaassa saaristolaiskylässä.
2. Pidän kaulassani useimmiten hopeista lintua, vaikka sen sanotaankin tuovan huonoa onnea. Taitavat olla oikeassa.
3. Haluaisin itselleni mustan silkkiapinan, jonka nimeäisin Poppolinoksi. Ja ehkä myös papukaijan, sillä minä olen aina liian hiljaa.
4. En ole vieläkään varma, pidänkö enemmän suklaasta vai salmiakista.
5. Olen alkanut keräillä jälleen pehmoleluja. Punaruskea kettu on edelleen suloisin.
6. Leikin pienenä yhtenään tutkimusmatkailijaa. En ole päässyt tuosta kuvitelmasta vieläkään täysin yli. (Ehkä ei tarvitsekaan.)
7. En halua koskaan tulla äidiksi, minusta ei olisi siihen. Mutta tahtoisin olla isoäiti (iästäni huolimatta), joka lihottaa lapsenlapsensa karkeilla ja kertoo satuja. Nyt te kyllä nauratte.
En haasta ketään, sillä suurin osa on tämän luultavasti jo tehnyt. Enkä minä edes osaisi päättää.
Minä en naura.
VastaaPoistapitänee kai myöntää että mullakin on pehmoleluja.
VastaaPoistakutonen ♥
VastaaPoista7. En halua koskaan tulla äidiksi, minusta ei olisi siihen. Mutta tahtoisin olla isoäiti (iästäni huolimatta), joka lihottaa lapsenlapsensa karkeilla ja kertoo satuja. Nyt te kyllä nauratte.
VastaaPoistaEn naura. : -- ) Samat fiilikset kanssasi. Äiteys on jotakin jota en tunne itsessäni. En tiedä. Mutta OI, kun pääsisi pikkupentu lellimään, hihi!
En minäkään naura, hymyilen vain.
VastaaPoistaSuloinen ajatus. :)
minusta on aina tuntunut siltä että sinä olet sellainen pieni ja suloinen satuhahmo joka on eksynyt tänne sille niin outoon maailmaan ja joka näkee sen aivan omalla erikoisella ja hienolla tavallaan. Nyt sinä kyllä naurat.