Näen toistuvia painajaisia sairaaloista, viileistä odotushuoneista ja ihmisten katseista. Herään keskellä yötä kovaan ääneen, uni ikkunaan törmäävästä linnusta, kaikkialla verta ja lopulta läpitunkematon pimeys. Napsautan kirjahyllyni yläpuolella olevan lampun päälle, mutta kuvat eivät suostu katoamaan. Ja minä pelkään nukahtaa uudelleen.
Mummi oli oikeassa.
"Se lapsi oli alusta alkaen sairaalloinen, aina niin sairaalloinen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Silmiä en uskalla kohdata unissa