Minä en enää tunnista heitä, tummia hahmoja, jotka ovat pysähtyneet autioiden huoneiden kelmeään valoon. He putoavat,
putoavat,
eikä heitä ole.
Isä joka sanoo, ettei ehkä jaksa vaikka haluaakin yrittää.
Isän veli jonka elimistöön liuenneet yli viisikymmentä rauhoittavaa eivät riittäneet itsemurhaan.
Äiti joka valvoo yöt välkehtivän näytön edessä ja kirjoittaa.
Tyttö joka tyhjentää jääkaapin, mutta ei uskalla oksentaa.
Hei kaunis.
VastaaPoistatervehdys sinulle ja tervetuloa blogini lukijaksi.
Älä pelkää äänesi kuulua, kommentit tervetulleita. ^^
eikä oksentaa tarvitsekaan.
VastaaPoistahalaus sinullekin. ♥
eikö varjoihmiset voi tulla takaisin esiin, valoon ja sitten taas näkyä? ehkä joku päivä hekin voi olla muita kuin tummia hahmoja.
VastaaPoistaen oikein tiedä mitä yritän sanoa muuta kuin että oksentaa ei tarvitse
ja että kirjoitat ihanasti!
*hali*
VastaaPoista