20110529

Ei koskaan ollut iltapäiviä

Eilen he kaatoivat metsän pois. Se oli ollut kotimme vieressä koko lapsuuteni ajan, mutta nyt jäljellä on vain kantoja ja nurinkäännettyä maata. Omistajalle merkitsee ainoastaan raha, hän haluaa jälleen uuden auton, entistä suuremman ja hienomman. Kaikessa hiljaisuudessa suunnittelimme äidin kanssa vakavasti murhaa.

Minulla ei ole enää paikkaa, mihin piiloutua.


6 kommenttia:

  1. rakenna maja! tee siitä lämmin ja kotoisa ja sellainen, jossa voi käpertyä pieneksi ja unohtaa maailman. siihen tarvitaan paljon tyynyjä ja peittoja ja kaikkea pehmeää, ja kuppi teetä ja ehkä jotain makeaa, jos uskallat. ja kirjoja! piiloudu niiden sivuille, ja olet turvassa.

    <3

    VastaaPoista
  2. Sulje silmäsi ja mielikuvilla pakene.
    Psykologini ehdotti mielikuvaharjoituksilla luoda itselleni turvallinen paikka, minne karata kun kohtaukset tai ahdistava tilanne ottavat vallan mielestäni.
    Kuvittelen itseni sinne ja tunnen olevani ulottumattomilla.

    ~
    grave-ofthe-fireflies.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. onpa perseestä D:
    meidänkin talon vierestä kaadettiin juuri sellainen ihana, pieni metsätilkku, jonka keskellä oli pieni suo ja jonka reunassa virtasi puro. Siinä oli paljon kuusia ja aina keväisin lukemattomasti sini- ja valkovuokkoja vuorotellen. Leikin siinä pienenä lukemattomat kerrat, ja nyt taikametsäni tilalla on kolme omakotitaloa. Puro on poissa ja suo täytetty.

    miksi maailmasta tehdään niin ruma?

    VastaaPoista
  4. Isovanhempieni mökin vieressä oli kalliolla sellainen taikametsä missä oli todella vanhoja puita, osa oli taittunut kaareksi polun varrelle ja niistä kasvoi jäkälää. Mutta sekin kaadettiin uusien rumien mökkien tilalle viime kesänä.

    Pitää itse luoda jotain kaunista kun joku varastaa sinulta palasen sitä.

    Halaus ♥

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa