Mummi on nähtävästi ehtinyt kertoa kaikille sukulaisillemme tilanteestani, ja osanottoja lähetetään niin paljon, että tuntuu kuin olisin jo kuollut. Onneksi isän puolelta kukaan ei vielä tiedä, joten onnistun ehkä selviämään mummon hautajaisista ilman turhia kyselyitä.
Vihlovat vatsakivut estävät minua nukkumasta ja haluaisin vain paeta yöhön, kuten se pieni ikkunani alla rapisteleva eläin. Kävellä järvenrantaan ja istua venevajaa ympäröivillä kivillä, kirjoittaa viestejä seinän vanhoihin hirsiin. Se pikkuotus on varmasti yksi näkymättömistä päästäisistä.
Pöydälläni odottaa kaksi tyhjää muistikirjaa, enkä minä osaa enää luoda tarinoita. Sellaisia, joissa on meri ja korkea taivas.
Pöydälläni odottaa kaksi tyhjää muistikirjaa, enkä minä osaa enää luoda tarinoita. Sellaisia, joissa on meri ja korkea taivas.
Tulisin iloiseksi, jos yrittäisit kirjoittaa tarinoita paremmasta.
VastaaPoistaniin kauan kuin jaksaa uskoa näkymättömiin päästäisiin, ei voi kadota kokonaan.
VastaaPoistaÄlä luovuta! Sinulla on vaikeaa, mutta pienen helpotuksen tuo ehkä se, että nyt tiedät syyn oireisiisi. Luin että syndroomasi kanssa oppii elämään, vaikkei siihen varsinaista hoitokeinoa olekaan. Oireita voidaan kuitenkin helpottaa usein eri tavoin!
VastaaPoistaLähetin sinulle kutsukortin, toivottavasti pääsisit käymään näyttelyssämme. <3
Olet tärkeä!
Olet mielettömän kaunis ihminen. Varmasti ulkonäöltäsikin, mutten tarkoita nyt sitä.
VastaaPoistaTahtoisin tuntea sinut paremmin. Kirjoittaa kanssasi tarinoita hirsiseiniin. Ja halata oikein lujasti.
♥
Voimia tähän päivään <3
VastaaPoistaKastehelmi: Eniten minua pelottaa juuri lymfooman suuri riski, ja se miten sairaus vaikuttaa sisäelimiin. Muuten ehkä pystynkin elämään tämän kanssa (tai ainakin toivon niin).
VastaaPoistaTäytyy katsoa, jos pääsisin käymään.
Sinäkin olet tärkeä <3