20110516

Miten pitkä on valotusaika



Tänä aamuna minä katsoin jälleen sen jakson, jossa Nipsu tuo Muumitaloon vanhan gramofonin, ja  jonka lopussa Nuuskamuikkunen lähtee etelään ensilumen sataessa laaksoon. Siinä on samaan aikaan jotakin niin kaunista ja surullista, ehjää jä särkyvää.

Kun sateet loppuvat, aion kävellä kosken yläjuoksulle asti. Seurata kapeaa polkua vuorelle, jonka laakealta huipulta voi nähdä melkein koko kylän. Mutta kukaan ei näe minua.

Hautajaisissa mummon hyvä ystävä aloitti keskustelun sanomalla: "Sinä sitten asut edelleen kotona?" Se on tylsä toteamus, johon ei oikein osaa vastata mitään järkevää, ei edes halua. En ole sellainen sukulainen, josta voisi olla liiemmin ylpeä, lääke- tai oikeustieteellisessä opiskeleva priimus. He katsovat hetken päät kallellaan ja menettävät mielenkiintonsa, mutta ei se minua enää juurikaan harmita. Väsyttää vain.

Ja mekkoni oli liian värikäs.

4 kommenttia:

  1. Minullakin on joskus vaikeuksia kirjoittaa. Osaisinpa piristää- Kirjoitat tosi kauniisti.

    VastaaPoista
  2. Sulla on kyllä tosiaan ihana tapa kirjottaa, pidän kovin. Ja se muumi jakso on tosi ihana<3 Ne on söpöi ku ne tanssii <3 Ja mä tykkään kans olla korkealla ja katsoa maisemia.. muita ihmisiäkin. Ja olipas töykeästi sanottu =/

    VastaaPoista
  3. Tuo muumijakso on kyllä tosi kaunis ja ihana.
    Paljon voimia sulle♥ !

    VastaaPoista
  4. melkein kaikissa muumijaksoissa on jotakin särkyvää. siksi pidän niistä. siksi niiden pariin on ihana palata.
    sinun ei tarvitse olla yhtään sen "parempi" kuin nyt olet. ei yliopistopriimus ole yhtään kummoisempi ihminen.

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa