Syöpäläinen (Osa 1)

Se syntyi liian aikaisin alle kaksikiloisena ja keltaisena rääpäleenä, pää ja niska täynnä mustelmia. Se näytettiin nopeasti äidille ja kiidätettiin happikaappiin, mikä ylpeydenaihe. Hoitaja ei uskonut, kun äiti sanoi että hän erotti jo rääpäleensä itkun muiden vauvojen parkunasta, se oli vain kolme lyhyttä ja toistuvaa ääntä, äää äää äää. Lapsella oli tummansiniset silmät ja niistä äiti oli erityisen ihastunut. Kunnes ne muuttuivat vähitellen epäonnistuneen suklaavanukkaan värisiksi. Another fail.

Kun se oppi puhumaan, se puhui itsestään kolmannessa persoonassa ja vain pehmolelujensa kanssa, resuinen luppakorvakoira, harmaa hippo ja raidallinen kissa. Vieraita se pelkäsi suunnattomasti, silloin oli piilouduttava äidin selän taakse tai hätätapauksessa pöydän alle. Se ei ollut sukulaisten keskuudessa koskaan yhtä rakastettu kuin kaksi vuotta myöhemmin syntynyt serkku (Kilpikonna), jolla oli suuret silmät ja joka hymyili aina ja kaikkialla.

Se leikki pehmolelujen lisäksi pikkuautoilla ja dinosauruksilla, katsoi piirrettyjä aamusta iltaan, kuvitteli olevansa Tarzan ja putosi liaaneista. Sillä ei ollut kavereita, ei ennen kuin naapurin kolme tyttöä ryhtyivät esittämään sellaisia. Ja se luotti niihin.

Ensimmäisen luokan alkaessa he eivät enää yllättäen olleetkaan kavereita, sori tää paikka on varattu, häivy, ala vetää. Niiden takana oli koko koulu ja ne esittivät opettajille kullannuppuja, jotka eivät voisi koskaan nimitellä ketään, varastaa tavaroita, eristää vaatteita naulakossa, sylkeä päälle tai keksiä valheita.

Ne väittivät että se yksi tuijotti ja että sen vuoksi ei voinut tulla kouluun, sen jälkeen syöpäläinen ei katsonut ketään silmiin, ei edes vilkaissut. Ne keksivät, että syöpäläisen vanhemmat olivat uhanneet heitä haulikolla. Rouva, voisitteko kertoa, onko teillä kenties hallussa aseita?

Ne valehtelivat, että se oli potkaissut erästä heistä suoraan ohimoon, tekoitkua ja selän takana tyytyväinen virne, myös opettajat alkoivat inhota syöpäläistä. Ja poliiseista ei ollut apua. Syöpäläinen haluttiin pois koulusta, se olisi parasta kaikille.

Se oli se silmänkääntötemppu jota tyttöjen vanhemmat olivat käyttäneet kerran aikaisemminkin, ensin mukamas ystäviä ja sitten jotakin aivan muuta. Ja hei, se toimi! Paremmin kuin hyvin.

Syöpäläinen oppi, ettei kehenkään voi luottaa. Syöpäläinen oppi vihaamaan.