20120518

Kategorisoikaa

Ei niitä kutsuja tule, en minä sitä odottanutkaan, mutta kun. Ideoita ei enää ole, täti ja hänen miehensä tulivat viikonlopuksi mökilleen, en pysty tapaamaan heitä, en vain pysty. Kuulin olohuoneeseen asti, kun täti huusi vanhemmilleni pihassa etteivät he ole tukeneet minua lainkaan, että Viikka ei saa koskaan omaa elämää ja että Viikka jää tänne loppuiäksi.

Viikka ei ole ihminen. Viikka ei ole kukaan. Silloin päätin, että jos muuta vaihtoehtoa ei ole, niin minä teen sen, kaikki on suunniteltu jo valmiiksi, ihan kaikki. En halunnut joutua tällaiseen loukkuun.


Lenkillä otettu kuva,
laatu surkea. Käsivarteni näyttää 
kamalalta, erityisesti ranne.
Olen kai laihtunut vaikka luulin lihonneeni.
Eikä tämä edes liity tekstiin mitenkään.

6 kommenttia:

  1. pahimmastakin loukusta on jokin tie ulos, muukin kuin se vihonviimeinen. yritä löytää se, uskon sinuun. mulla ei ole mitään syytä olla uskomatta sinuun.

    ps. kirjoitat niin ihanasti etten koskaan kyllästy siihen.

    VastaaPoista
  2. minulla ei ole enää mitään sanottavaa edellisen kommentoijan jälkeen, hän sanoi kaiken kaiken

    VastaaPoista
  3. Kyllä sä olet ihminen ja sä olet joku, sä olet sinä. Mä niin toivon että sulle tulis edes yksi hyvä päivä, onko sellaisia tullut?

    VastaaPoista
  4. Onko suunnitelmasi se että aiot kadota jonnekin?

    VastaaPoista
  5. Älä luovuta! Aina on olemassa vaihtoehtoja!

    VastaaPoista
  6. "Please let me take you,
    out of the darkness
    and into the light.
    Cause I have faith in you,
    that you're gonna make it through, another night.
    Stop thinking about
    the easy way out.
    There's no need to go
    and blow the candle out.
    Because you're not done,
    you're far too young.
    And the best is yet to come."

    Älä luovuta kulta.

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa