Kärsin pelkotiloista. Kärsin siitä, etten osaa nimetä ahdistukseni perimmäistä syytä. Ja etten osaa selittää itselleni minussa olevia ristiriitoja.
Ihannoin laihuutta ja samalla pelkään sitä. Haluan olla yksin, mutta toivoisin silti jonkun rakastavan minua. Olen tyttö, mutta tahtoisin olla poika. Vihaan maailman rumuutta, sitä että he vievät pois kaiken kauniin ja antavat tilalle jotakin tyhjää, tarpeettoman korvikkeen. Ja kuitenkin huomaan myös itsessäni sen rumuuden. Inhoan ulkonäköäni, mutta jollain tavalla pidän siitä pienestä olennosta, joka käpertyy minun sisälläni ja jota kukaan ei saa kiinni. Ei koskaan.
Minä tunnistan itsessäni Irvingin Susie-karhun.


ehkä se on juuri se.
VastaaPoistaainakin nyt tuntuu siltä.
"mutta jollain tavalla pidän siitä pienestä olennosta, joka käpertyy minun sisälläni ja jota kukaan ei saa kiinni. Ei koskaan."
VastaaPoistaLuulen tietäväni mitä tarkoitat.
Iso halaus sinne. <3
Minusta on hauska katsella kun joku puhaltaa saippuakuplia kadulla.
VastaaPoista