Rastatytöllä ei ole enää rastoja, mutta yhtä suloinen hän on. Istuimme kanavan rannassa ja puhaltelimme saippuakuplia, pieni poika pysähtyi katselemaan. Mansikkasorbettia ja krokotiilikuvioista aurinkoihottumaa. Minä sanoin että hänelle kasvaa suuri vihreä kuono, samanlainen kuin Nipsulla naamiaisissa. Paljon hampaita.
He sanovat, että minun on alettava käydä terapeutilla kesän aikana. Puhuttava kaikki. Sillä olen sairas ja kuvittelen voivani olla yhä lapsi.
"Crazy isn't being broken or swallowing a dark secret. It's you or me amplified. If you ever told a lie and enjoyed it. If you ever wished you could be a child forever."
Girl, Interrupted <3
VastaaPoistaJos sä haluat olla vielä lapsi, mitä sitten?
VastaaPoistaMikä ongelma se oikein on kaikille?
Lapset näkee maailman niin paljon kauniimmin,
eikä se tarkoita että olisit jotenkin lapsellinen. Osaat pohtia asioita tosi syvällisesti, sitä ei monet osaa.
Mutta se puhuminen tekisi ehkä hyvää,
jos susta vaan siltä tuntuu vähänkin niin puhu jollekkin.
Olet kaunis. Halaus. ♥
Mä toivoisin olevani yhä lapsi. Aina välillä huomaan, etten leiki enää päässäni samanlaisia mielikuvitusleikkejä kuin aina pienempänä, ja silloin on itku herkässä.
VastaaPoistaOn eri asia olla lapsenmielinen ja leikkisä, kuin haikailla takaisin menetettyyn lapsuuteen, jota ei valitettavasti saa takaisin.
VastaaPoistaEn halua ilkeillä näillä sanoillani!
Terapia tekee sinulle varmasti hyvää.
Anonyymi (1): Rakastan <3
VastaaPoistaAnonyymi (2): No onhan se tietenkin eri asia, mutta luultavasti moni kaipaa jollain tavalla lapsuuttaan. Itse kaipaan lähinnä sitä tapaa, jolla maailman näki silloin ja huolettomuutta myös. En minä siihen kuitenkaan välttämättä palaisi. (Enemmänkin haluaisin lakata olemasta.)
Psykologeista yms. minulla ei ole kovinkaan hohdokkaita kokemuksia, mutta ei sitä koskaan tiedä.