Kaupungilla minun ohitseni kulkee lähes huomaamattomia käsivarsia ja liian kapeita jalkoja, korkeita korkoja. Pukuhuoneessa vihaan itseäni, samoin ravintolassa jossa yritän peittää vatsaani ruskealla olkalaukulla. Päätin alkaa syödä terveellisesti, mutta nyt kaikki on jälleen pilalla, on ostettava lisää teetä, vihreää ja piparminttua. Minussa on yhä viisi kiloa liikaa.
Olen ajatellut hakea muutamiin kouluihin aivan huvikseni, lukien tai lukematta, vain kokeillakseni. Kulttuurihistoriaa tai ravitsemustiedettä. En minä silti mihinkään ole tosissani yrittämässä (ja vaikka pääsisinkin, en menisi). Se olisi hauskaa ja kaipaan jotakin tekemistä, haluan nähdä onko minusta vielä johonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Silmiä en uskalla kohdata unissa