Minä viihdyn vanhalla sahalla, vaikka kukaan muu ei sitä näytäkään ymmärtävän. Sanoin äidille, että kesällä voisin alkaa käydä siellä useammin, kun rikkoutuneista ikkunoista puhaltava tuuli ei ole enää kylmää. Äidistä se ei ole hyvä idea, sillä mitä naapuritkin nyt ajattelisivat? Minä en välitä siitä. Pölyn ja sahanpurun keskellä asuu hiljaisuus, jota en löydä mistään muualta. Siellä voisin kirjoittaa ilman että kukaan olisi häiritsemässä, kuuntelemassa musiikkia tai koputtamassa yhtenään ovelle.
Vain kivenheiton päässä oleva mökki on myyty jollekin toiselle perheelle, jossa on paljon pieniä lapsia. Mutta eivät he koskaan huomaa, kun liikun ikkunoiden ohi sahan yläkerrassa. Tai ehkä he katsovat vain kerran ja luulevat nähneensä katoavan harhakuvan. Tuskin kukaan osaisi epäillä, että hylätyssä ja puolittain lahossa rakennuksessa viihtyisi vieläkin joku.
Sahan vanhoihin seinälautoihin on kirjoitettu hiilellä lukemattomia nimiä ja viestejä, joista monet ovat aivan 1900-luvun alusta. Kerran löysin sieltä myös isäni ja jonkun tytön nimet sydämen vierestä. Se sai minut hymyilemään.
ja lupauksia, joita ei osattu pitää.


pidän sellaisista kirjoituksista. siitä ettei kukaan enää muista, he ovat tietäneet sen ja siksi kirjoittaneet.
VastaaPoistavoih, tahdon tuollaiseen paikkaan. älä missään tapauksessa välitä naapureista !
VastaaPoistakirjoita sinäkin sinne seinälle jotain, niin joku sitten kymmenien vuosien päästä saattaa löytää sen ja hymyillä.
VastaaPoista<3
Mäkin tykkään kirjoituksista, joita jotkut ovat jättäneet ja sitten kadonneet kauas. Jotenkin tykkäsin tästä postauksesta..
VastaaPoistaJa ne naapurit eläköön ihan vain omaa elämäänsä.
En tiedä missä korvessa asut, mutta mahtaa olla kaunista. Kuvailemasi paikka vaikuttaa ihan liian ihanalta ja kauniilta, harmi ettei Tampereen lähiöalueelta varmaan sellaista ihan heti löydä.
VastaaPoistaJa kirjotat muuten tosi kauniisti, näin btw : ) ♥
tuollaisessa paikassa haluaisin olla kanssasi.
VastaaPoistaMinä haluaisin löytää myös tuollaisen paikan.
VastaaPoista