Tänään taivaalla ei ollut lainkaan pilviä ja minä kiipesin sorakuopan korkeimmalle harjalle, jonne aurinko paistaa lämpimimmin. Heittelin pieniä kiviä ja katselin kuinka kauas ne vierivät. Enkä ollut hetkeen surullinen.
Se on taito, jota on harjoiteltava useita kertoja kuten hengityksen pidättämistä veden alla. Minä olen siinä kovin huono, selviän vain muutamia sekunteja. Ja he nauroivat kun palasin pintaan henkeä haukkoen ja silmiä pyyhkien, mutta kädessäni oli silti pohjasta tuotua mutaa ja vesikasveja. Muistan sen kesän vain hämärästi, tuskin lainkaan. Se oli lauttoja, kaarnaveneitä ja veteen pudonneita keksipaketteja. Ja tyttö, jonka hiusten punaiset raidat haalistuivat auringossa.
jotkut meistä ei osaa uida lainkaan. mä en osaa. tai ainakin hädintuskin. hukkuisin heti.
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta.
VastaaPoista♥
Vaikka osasinkin sukeltaa pidempään, sinä olit se joka jaksoi soutaa. ♥
VastaaPoistaPs. Onneksi sukellustaidoistani oli myös hyötyä, muuten en olisi löytänyt sitä nokkamukia jonka vahingossa pudotin järven pohjalle!
-H
Anonyymi: Sitä kesää on ikävä ♥
VastaaPoistaSamainen nokkamuki on muuten jälleen kadonnut, sitä ei löydy astiakaapeista :'<