Minua hävettää kertoa, mutta ahmimisesta on tullut jälleen suurempi ongelma kuin pitkään aikaan. Vihaan tätä loputonta kierrettä, vihaan sitä kuinka heikko olen. En kehtaa enää syödä kenenkään nähden, sillä en kestä kuulla niitä huvittuneita, pilkallisia huomautuksia itsehillintäni olemattomuudesta.
Tädin mukaan myös serkullani on samanlaisia vaikeuksia, joista hän ei ole tosin koskaan puhunut minulle. Tiedän, ettei minusta olisi hänelle ehkä apua, mutta silloin ei tuntisi olevansa niin yksin. Kuten juuri nyt.
Kiitos muru, näkisin mielelläni hymysi ja lahjoittaisin yhden sinullekkin. ♥
VastaaPoistaTiedän mistä puhut, kun ajatukset ei tottele, tulee kierre. Teko ei pysähdy, vaikka haluaisi. Näyttäähän se siltä kuin puuttuisi itsekuria. "Ottaisi vaan niskasta kiinni". Mutta ei sillä ole mitään tekemistä itsehillinnän/itsekurin kanssa, ehkä päinvastoin. Ahmimisesta pääsee vapaaksi päästämällä irti syyllisyydestä, kielloista, kurista. Niin kauan kuin joku on kiellettyä, ei muuta pysty ajatellakaan. Itse pääsin (aiemmin) vapaaksi ahmimisesta sillä, että yritin tietoisesti ajatella, että ei ole katastrofi, vaikka söi paljon. Ja hoin itselleni aina, että "ei haittaa" ja "kyllä saan syödä niin paljon kuin haluan" (vaikka se olisi ollut ihan tajuton määrä). Mutta piti suorastaan liioitella itselleen, että "ei haittaa". Sillä sai pikkuhiljaa pysäytettyä sen katastrofintunteen itsessään, sillä se tilanteen katastrofitulkinta vaan lisää sitä ahmimista. "Peli menetetty! Nyt äkkiä kaikki ruoat tänne, tunti aikaa!". Mutta jos ajatteleekin ahmimiskohtauksen tullessa, että "ei se mitään, kyllä saan syödä, jos tekee mieli", niin hätä vaimenee ja ahmimisen tarvekin vähenee, kun olo ei ole kuin peura ajovaloissa. Tää on vaikeaa, pitää yrittää vaan päästää irti lihomisen pelosta, joka kummittelee taustalla ja yrittäis luottaa siihen, että se on sen arvoista - ahmimisesta eroon pääsemisen yrittäminen.
VastaaPoistaOlipas sekava selitys.
Kurjaa, että sun läheiset kommentoi typeriä sun syömisestä.
Älä häpee. Älä ainakaan täällä.
Pelkästään tieto siitä, että jollakin toisella on samoja pulmia, niin varmasti auttaa. Toivottavasti serkkusikin löytää apua, vertaisia, tukea.
Kunpa sinäkään et olisi niin kauhean yksin.
Halaus.