Psykologin mielestä vaikutin voivan paremmin kuin aikaisemmin, ja päätimme pitää käynneissä kaksi viikkoa taukoa. Voin jälleen vetäytyä ulkomaailmasta ja unohtaa keskustelemisen elintärkeän taidon.
Pyhäniemen kartanon jälkeen olen ajatellut pysyä kotona.
Isä: "Minne te olette menossa?"
Täti: "Etsimme niitä vessoja."
Isä: "Luulin, että tuolla on jokin näyttely."
Täti: "No ei varmasti."
Äiti: "Käydään vain tuon ison kiven takana."
Täti: "Se on kylläkin Olavi Lanun veistos."
Äiti: "Minä luulin, että se on siirtomaalohkare."
Joskus on ihan hyvä vain olla ja unohtaa, kunhan ei unohda itseään.
VastaaPoistaMinuun iskee kummallinen tunne, kun huomaan ihmisestä ulospäin, kuinka pahoinvoivalta tai tuskastuneelta hän näyttää henkisesti.. Tuli vain mieleen tuosta, että hoitaja oli katsonut sinua järkyttyneesti. Ehkä sinunkin paha olosi näkyy ulospäin, vaikket itse sitä huomaa ?
VastaaPoistaÄlä unohda keskustelutaitoja kokonaan, ne palastavat monia ihmishenkiä.
Oh, olet ollut ihan tässä lähellä.
VastaaPoista