Sammuta valot kun olemme poistuneet

Puolenyön jälkeen olen vain usvan tihentymää korkean heinikon keskellä ja vasta silloin huomaan kuinka hämäriksi illat ovat käyneet, ei ole enää mitään mistä pitää kiinni ja äkkiä en haluakaan olla yksin

minulla on alakuloiset viikset ja takkuinen turkki,
näkymätön

mutta rapisevat käpälät

haluan jälleen jonkun jolle hymyillä aamulla, sillä minä se en ole

täydet matkalaukut ja lämpimän asfaltin

puhua tai olla aivan hiljaa vaikkakin vain näennäisesti

kuulla kun kerrot minulle väreistä