20110731

Hedelmäkiviä ja puolet hampaasta

Tunnen luuni selvemmin kuin ennen ja olen salaa tyytyväinen, vaikka en minä tätä kaikkea ymmärräkään. Ajattelen ruokaa liikaa, jokainen suupala ahdistaa, mutta en syö silti sen vähempää kuin aikaisemmin. Ja silti minä pelkään, että on jotakin mitä en ehkä tiedosta.


Ikävä Kilpikonnatyttöä (täytyi keksiä uusi nimi Rastatytölle; viittaa puhtaasti erääseen hänen koruunsa, ei ulkoisiin ominaisuuksiin) ja kaikkia muitakin. Haluaisin lähteä muutamaksi päiväksi mummille, vaikka siellä tuleekin ennen pitkää hulluksi. Mutta ei minulla ole rahaa ruokaan saati matkoihin. Sitä paitsi en usko mummin olevan kovinkaan innostunut elättämään kaltaistani pummia.


Sertralinin ensimmäinen kokeilupakkaus on pian tyhjä, ja kai minä tätä lääkitystä sitten jatkan. Eikä minulla edes olisi tilaisuutta sanoa ei.

Ja niin, olisi pitänyt olla varovaisempi sen nektariinin kanssa.

2 kommenttia:

  1. minua häiritsee kun puhuit rastatytöstä silloin, kun minulla oli rastat. Aloit puhumaan ex-rastatytöstä, kun olin purkanut rastat. Ja nyt puhut kilpikonnatytöstä, jolla on kilpikonnakoru, jollaista minäkin pidän. Mutta silti en usko sellaiseen todennäköisyyteen, että voisimme millään tuntea. Mutta hassua minusta tuo yhteneväisyys :)

    VastaaPoista
  2. Suloinen tuo Kauriksen kommentti :)

    Pst. Itselläni on Sertralin myös. Itselle ainakin osoittautunut toimivaksi lääkkeeksi. Aikaa tosin meni ennenkuin vaikutuksen huomasi, mutta olen tyytyväinen.

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa