Ei katso silmiin

Toissapäivänä saapui kutsu ravitsemusterapeutille, vaikka sanoin etten halua, ei siitä ollut viimeksikään mitään hyötyä. Ihan kuin en tietäisi painoindeksiäni, energiantarvettani ja niitä muita typeriä numeroita, jotka määrittävät sitä mitä olen tai sitten eivät ollenkaan.

Ja huomenna jälleen aika omahoitajalle, hän punnitsee minut varmasti, aivan varmasti, sillä kaksi kertaa on jäänyt väliin. Ja juuri nyt kun olen painavampi kuin viimeksi. Äiti käski minua sanomaan, että lopettavat sen punnitsemisen, jos se todella niin paljon ahdistaa. En minä tiedä, eivät ne kuuntele.

Antaisivat vain minun olla. Siinä väärässä sadussa, ajassa ja paikassa kuten aina ennenkin.