20111109

Rakkaudentunnustus

Haluaisin lähteä muutamaksi päiväksi tädilleni Espooseen. Mieluummin pidemmäksikin aikaa. Siellä en voisi leipoa yhtenään piirakoita, muffinsseja tai korvapuusteja, jotka piilotan pakastimeen vihannesten ja marjojen alle. Odottamaan pureskelua ja sylkemistä. Ihanaa. Tämä on kaikista tavoistani ällöttävin ja säälittävin; en kestäisi jos joku saisi tietää.


Minulla on ollut tarkoitus lopettaa useita kertoja, mutta sitten tapahtuu jotakin, en tiedä mitä. Aluksi se oli satunnaista, nykyään päivittäistä. Eikä edes erityisen kätevää, sillä onnistun aina nielaisemaan pienen osan ruoasta vaikka yrittäisinkin olla mahdollisimman huolellinen. Ja ei sitä koskaan voi olla täysin varma, ehkä jotkin ravintoaineet ehtivät alkaa hajota jo suussa, ehkä minä sittenkin vain lihon enkä huomaa mitään.


Sylkirauhaseni ovat jatkuvasti kipeinä, samoin ikenet. Oksentaa en uskalla, en voi enkä osaa. Vuoden vanhana olin kuolla kovaan vatsatautiin, minua pidettiin sairaalassa letkuissa ja hoitajat sanoivat että ei se tuosta selviä. Kaikkeen oksentamiseen liittyvään on jäänyt pelko. Ja ei se minua haittaa, sillä eroonhan minä haluan tästä syömisvammastani päästä.


Back to bunnies. Kaipasin sittenkin vain takaisin tuota banneria.

3 kommenttia:

  1. Kyllä sä siitä eroon pääset, jos vain tarpeeksi haluat! Ja pupu banneri on kyllä tosi ihana <3

    VastaaPoista
  2. On tuo kyllä aika ällöttävää .. Pureskella ja sylkeä siis. Et sentään oksenna, joka on enemmän kuin vain hyvä asia. Älämäen jälkeen tulee aina ylämäki. Kyllä sinä vielä onnistut, niinkuin me kaikki.

    - Muistan, kun aloin seuraamaan blogiasi, niin bannerisi oli juuri tuollainen ! Tykkään siitä ♥

    VastaaPoista
  3. Bannerisi on upea. Ihailen sitä suuresti.

    Yritä lopettaa spit&chew, se tekee ainoastaan pahaa vatsalle, hampaille ja sylkirauhasille. Eikä se vaikuta painoon mitenkään, paitsi ehkä nostavasti...

    Ole urhea. :)

    Little Mei

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa