Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
Bo Carpelan: Kulkeva varjo
uusi vaaka
pullo rommia
Äiti kysyi valmiiksi joululahjatoiveita, enkä minä oikein osannut sanoa mitään. Paitsi että Bo Carpelan on rakkaus, kaikki kodin vaa'at näyttävät eri lukemia ja rommi nyt vain on hyvää. Ja yllätyksekseni äiti lupasi tilata vaa'an, ei siihen tarvittu edes väittelyitä.
Postissa saapui kutsu silmäpolille, aika on vasta 29. joulukuuta ja ennen sitä ehtii pelätä aivan liikaa. Vasemmassa silmässä on ollut jälleen välähdyksiä ja mustia varjoja, ehkä lukeminen ei todellakaan sovi minulle, kuten ei hölkkääminenkään jota teen silti. Et sinä pysty elämään normaalia elämää, et sinä ole niin kuin muut. Niin niin, luultavasti en.
Mutta lattiallani kasvaa lainastokirjojen kalteva pino, Capote ja Gaiman ja Jansson ja Westö ja Loriga, en minä osaa olla lukematta, haluan käyttää silmiäni niin kauan kuin niillä vielä jotenkin näkee. Sillä muuta ei ole, minun maailmani alkaa anfangista ja loppuu pisteeseen.
Miksi et sitten lue saman tien opiskelukirjoja, miksi heität elämäsi hukkaan? Koska minua ei kiinnosta, koska tämä on se mitä rakastan, koska tiedän mitä teen, koska en jaksa keskustella tästä enää. Koska sen on oltava näin.
Postissa saapui kutsu silmäpolille, aika on vasta 29. joulukuuta ja ennen sitä ehtii pelätä aivan liikaa. Vasemmassa silmässä on ollut jälleen välähdyksiä ja mustia varjoja, ehkä lukeminen ei todellakaan sovi minulle, kuten ei hölkkääminenkään jota teen silti. Et sinä pysty elämään normaalia elämää, et sinä ole niin kuin muut. Niin niin, luultavasti en.
Mutta lattiallani kasvaa lainastokirjojen kalteva pino, Capote ja Gaiman ja Jansson ja Westö ja Loriga, en minä osaa olla lukematta, haluan käyttää silmiäni niin kauan kuin niillä vielä jotenkin näkee. Sillä muuta ei ole, minun maailmani alkaa anfangista ja loppuu pisteeseen.
Miksi et sitten lue saman tien opiskelukirjoja, miksi heität elämäsi hukkaan? Koska minua ei kiinnosta, koska tämä on se mitä rakastan, koska tiedän mitä teen, koska en jaksa keskustella tästä enää. Koska sen on oltava näin.
Se on ainoa vaihtoehto, ja mun on pakko jaksaa. Pakko jaksaa siihen päivään asti, kunnes mä pääsen tästä pois, tästä olosta. Hyvää kannattaa odottaa, paitsi ettei tää odottaminen ole kivaa.
VastaaPoistaTietenkin muo sattuu kun aiheutan muille pahaa oloa, mutta ei ole enää mitään väliä, ei millään.
Paitsi jos mä menen terkkarille, ja se lähettää mut takaisin sairaalaan, ehkä mä sitten.. niin. En tiedä.
Kiitos kuitenkin kommentista♥ :-)
Halaus :-)
Muista, että äänikirjojakin on jonkin verran olemassa. :)
VastaaPoistaLittle Mei
Itse asiassa en reenaile vatsiksia ollenkaan, ne vaan on jostain siihen pompsahtaneet kun Elsan kanssa olen alkanut lenkkeillä. Kivikova massu mulla on vaikken mitään sen eteen teekkään :D
VastaaPoista