Pahoinvointi

Lounaaksi sata grammaa äidiltä jääneitä perunalastuja ja paino sen kuin nousee, syömiset menevät päin helvettiä ja ateriasuunnitelma on jo aikoja sitten unohdettu, ei minulla ole itsehillintää, ei ole koskaan ollut. Jos onnistuisin laihtumaan edes kolme kiloa, saattaisin ehkä pystyä vielä elämäänkin itseni kanssa, nyt se tuntuu mahdottomalta. (Muuten, kiitos vastauksistanne edelliseen postaukseen. Sinänsä lohduttavaa tietää, etten ole ainoa.)

Haluaisin olla jossakin aivan muualla, siellä missä on taikamattoja ja joku joka kysyy "Luotathan?", missä Bambi ja Minna juoksevat öisellä niityllä, missä Pocahontas laskee kanootilla alas jokea ja linnut kohoavat lentoon, missä Simba kysyy isältään "Ollaan aina yhdessä eiks je?" , missä Belle katsoo David Ginolan näköistä prinssiä silmiin ja sanoo "Se olet sinä".

 

Minua väsyttää enkä jaksa piirtää tai kirjoittaa tai käydä lenkillä (pahin kaikista), jo neljättä päivää luen vain Agatha Christietä ja mietin kuka murhasi ja kenet.

Kaksi tuntia myöhemmin: 38 astetta lämpöä ja jalat makaronia.