Liikunta on vähentynyt väistämättä rajoitusten vuoksi, mutta syöminen ei, kalorilaskurin ennustuksen mukaan painan kuuden kuukauden päästä 76 kiloa, jos en saa näitä ylilyöntejä loppumaan. Hilpeää. Äiti ostaa kaupasta täytelakuja ja suklaata, napsii niistä vain muutamia ja kantaa loput minun eteeni. Ja minä odotan sitä päivää kun voin asua yksin ja päättää kaikesta itse.
Omahoitaja ei onneksi pakottanut minua vaa'alle, vaan hänelle riitti se että raportoin kuuliaisesti ja ympäripyöreästi tämänhetkisen painoni. Joka on aivan liikaa ja joka on pakko saada laskemaan.
Ennakkotehtävät eivät tahdo edistyä, sillä olen piirrellyt vain epämääräisiä hiililuonnoksia tai maalannut vesiväreillä tuherruksia, jotka rutistan myöhemmin palloiksi. Minun olisi pitänyt aloittaa harjoittelu jo vuosia sitten eikä vasta nyt kun on pakko.
Ja tänään minä olen tuskastuttava enkä jaksa kirjoittaa. Päähäni sattuu, olen onnistunut kolauttamaan sen kolme kertaa ovenpieliin hoippuessani kuin pyjamabanaani, silmälääkäri käski olla varovainen, ei mitään iskuja tai kolhuja jotta verkkokalvo pysyisi kiinni.
© Viikka
Taitava sinä olet piirtämään, älä kehtaakkaan muuta väittää! :)
VastaaPoistaSussa on aina ollu jotain sellasta mystistä, satujen taikaa ja maailman hauraus ja kauneus, ja osaat aina tuoda sen tekstiisi niin hyvin.
Rakas olet ♥
valitsit just oikean sanan, pyjamabanaani. jotenkin niin hipleetä, vaikka silti tuntuu vähän turhan surulliselta. ja muuten, piirrä ihmeessä niin kauan ku vaan pystyt, koska sä osaat.
VastaaPoistaHienoja töitä <3
VastaaPoistaIhania piirroksia
VastaaPoistavarsinkin alin on sööttinen.
Ja samaistun aina
näihin vaikka minua
paljon pienempi oletkin.
http://liha-tottelee-kuria.blogspot.com/
VastaaPoistaSinulle on tunnustus blogissani. :)
Ps. Tuo jänöpiirros on ihana, rakastuin siihen.
VastaaPoistaKkiitos, ihanat ♥
VastaaPoista