Eilen illalla vasemmassa silmässä välähteli lähes koko ajan, lopetin piirtämisen ja sammutin valot, yritin hengittää rauhallisesti, olla pelkäämättä vaikka se onkin nykyään mahdotonta.
Animointi ja kirjoittaminen ovat kaikki, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, jos ei sitä niin ei mitään muutakaan. Ja jos minun näköni menisi juuri nyt kun vihdoin yritän jotakin, se olisi liian julmaa, sen jälkeen en enää jaksaisi aloittaa alusta (tai lopusta).
Käyn polilla tämän viikon torstaina, jos välähdykset jatkuvat ennallaan. Päivystyksessä on tosin vain valmistuvia lääkäreitä, sillä muut ovat tavallisesti silmäkirurgian puolella.
Nouseva painoni on ongelmista pienempi, mutta ahdistaa silti, numerot kasvavat liian nopeasti eikä pää pysy mukana. Ja vaikka yrittäisin kuinka kuntoilla, ne kilot ovat aina rasvaa.


voispa joku jotenkin auttaa sua.
VastaaPoistavoi, näkö on niin ruma asia jos se ei ole virheetön
VastaaPoistaMun piti kommentoida sulle jo eilen (oikeastaan mun on pitänyt kommentoida jo puolen vuoden ajan), mutta en osannut kasata ajatuksiani sanoiksi - kokonaisista lauseista nyt puhumattakaan.
VastaaPoistaMulla on vihainen olo sun puolesta. Oon seurannut blogiasi jo jonkun aikaa (taisi olla ensimmäisiä, joihin liityin lukijaksi) ja mä olen kovin huolissani sun näöstä. Mulla on yksi ystävä, joka käy läpi samankaltaista prosessia. Se tulee menettämään näkönsä todennäköisesti 5-10 vuoden sisään. Se on kertonut, miten raskasta se on, joten en voi kuvitellakaan, kuinka paljon painolastia sä joudut kantamaan, kun mukana on niin paljon henkistä väsymystä ja jopa syömisongelmia.
Mä oon miettinyt samaa tilannetta itseni kohdalle monesti; pelkkä ajatus saa hengityksen takertumaan kiinni kurkunpäähän. Mulla on myös kaksi haavetta, vain kaksi, joiden varaan olen suunnitellut koko tulevaisuuteni: kirjoittaminen ja opettaminen. Varmaan sekoan, ellen pysty toteuttamaan jompaa kumpaa.
Opettajaksi en luultavasti tule pääsemään. Kilpailu sille alalle alkaa olla aika kovaa. Kirjaakaan saan valmiiksi tuskin koskaan - olen aina niin keskeneräinen.
Toivon käsittämättömän kovasti, ettet menettäisi näköäsi vielä moneen vuoteen. Haluaisin vielä joku kaunis päivä napata kirjakaupan hyllyltä mukaani teoksen, jonka sinä olet tehnyt.
Halauksia, toivoa ja voimaa takaisin♥
Jatka kirjoittamista!
Kumpa voisin ottaa pelkosi pois.
VastaaPoistaKirjoitat aina niin kauniisti,
minä tahtoisin myös joskus lukea sinun kirjoittamasi kirjan.
Halaus. ♥
Voi sinua
VastaaPoistanäkäaisti on tärkein sellainen
ei se paino silloiun merkitse m,itään
paisti että merkitsee silti
eikö olekin pelottavaa.