'And if it makes me grow larger, I can reach the key'

Eilisen sokeriyliannostus oksettaa vieläkin, oksettaa oma itseni. Syömiset olivat sujuneet ihan kohtuullisen hyvin, kunnes äiti koputti huoneeni oveen ja ojensi 750g pussin irtokarkkeja, jos tämä vaikka piristäisi. No enpä tiedä.

Ja tuskinpa tulee yllätyksenä että söin ne kaikki tehdessäni kuudetta ja ehdottomasti kamalinta ennakkotehtävää, "Piirrä käsin kuva aiheesta: Minä hyppään veneeseen". Mutta entä jos varsin nimelliset taiteelliset lahjat rajoittuvat vain eläinhahmoihin? Isä tuijotti aikaansaannostani ja sanoi Öhöm.. no ehkä tuosta jonkinlainen tulee.. Tätä menoa en ole messissä kummassakaan koulussa ensi syksynä.

Heitin kolme viimeistä kovettunutta hedelmäkarkkia isälle ja sanoin etten tarvitse enempää hänen arvioitaan. Mitä, sä söit ne kaikki??!!

Terveellinen elämä jatkuu tänään, täytekakkua, ranskalaisia ja kuoharia, minun painoni nousee valon nopeudella. Äiti aikoo ehkä lähteä siskonsa luokse, joten jälleen kerran kovin yksinäinen ja lattea syntymäpäivä, niin se oli aina ennenkin, olin joko sopivasti laserhoidossa tai saksan uusinnassa tai muussa yhtä hohdokkaassa paikassa.

Äidin kanssa on joskus ihan hauskaakin, vaikka hän höpöttää koko ajan ja aivan liikaa ja muistuttaa tarkemmin ajatellen entistä ruotsinopettajaani. Snälla lilla Viikka, voisitko näyttää kuinka nämä kuvat muokataan?

Mutta osaan minä olla yksinkin, se on oikeastaan helppoa, voisin katsoa Lost Highwayn ja juoda salaa myös äidin Louis Massingin.

Ai niin, hyvää pääsiäistä.
Salkkareissakin oli ratkiriemukkaat tunnelmat,
jopa äiti seurasi sivusilmällä vaikka muuten ei katso ikinä.
On se vaan jännää kun joku kuolee.