20120425

Ad infinitum

Pituuteni on jossain vaiheessa lisääntynyt peräti yhdellä sentillä, BMI:ni on sittenkin aavistuksen pienempi, kuinka huimaa. Alipainon puolella on edelleen turvallisempaa, vaikka en haluaisi sitä myöntää.


"Sä olet sairastunut taas henkisesti."
-Miten niin taas?

Isä luulee, että syömishäiriö katoaa välillä kokonaan ja palaa sitten uudestaan. Ei se niin mene, ne ajatukset ovat päässä kaiken aikaa, joskus huomaamattomampina ja joskus taas ei muita olekaan.


Asuminen täällä on nykyään mahdotonta, isän lääkenarkkari-veli pyöräilee tänne silloin kun itse haluaa, edellisestä kerrasta on vasta kaksi päivää. Tänään tulimme koirien kanssa lenkiltä ja se vanha miestenpyörä oli siinä portin vieressä, vilkaisin äitiin ja hän muodosti huulillaan sanat voi helvetti. Veli oli avannut oven itse ja vain kävellyt sisään. Minä en kestä, pakko päästä pois.

Muuten te siellä, 
toivottavasti olette huomanneet 
tuon sivupalkissa olevan kyselyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Silmiä en uskalla kohdata unissa