Luulin jo päässeeni chew'n spitistä jotakuinkin eroon, mutta kuinkas sitten kävikään, yhtenä päivänä puoli litraa nougatjäätelöä, toisena loput, kolmantena kuusi pannukakkua. Vatsaan on kertynyt ilmaa, löystynyt leukanivel pitää epäilyttävää rusahtelua ja loksahtaa pahimmassa tapauksessa vielä irti.
Äiti sanoo, että sinä näytät niin laihalta. Mutta kun ei se ole totta, ei alkuunkaan.
Piirtäminen vie minulta järjen, raivostuttaa myöntää itselleen etteivät lahjat ja kärsivällisyys riitä, minä vihasin kuvaamataidon tunteja jo ala-asteella, kaikkia niitä typeriä töitä, opettajan kiertelyä pöytien ympärillä, sitä että olin aina hitain. Sitä että minua täytyi odottaa. Helvetti.
Pitäisi pysytellä kirjoittamisessa, sitä minä haluan tehdä, voisin myös käsikirjoittaa animaatioita mutten ikinä piirtää tai mallintaa. Voi miten fiksua olikaan hakea juuri sille alalle. Mutta minulla on kuitenkin suunnitelma B, se vaatii rahaa ja sen nimi on Katoamistemppu.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Silmiä en uskalla kohdata unissa