Huomasin eilen aamulla, että myös oikean käteni nimetön on alkanut turvota ja muuttua punaiseksi. En enää tiedä mitä tämä on. En ehkä haluakaan. Mutta varmaa on ainakin se, ettei näillä sormilla soiteta tulevaisuudessa pianoa. Tai kitaraa, jota en koskaan ehtinyt opetella. Vihaan itseäni yhä enemmän, vihaan sitä miten kehoni tuhoutuu vähitellen, enkä voi sille mitään.
Äidin sisko pyysi meitä luokseen hiihtolomaksi, ja huhtikuussa minun pitäisi lähteä jälleen tädilleni Helsinkiin. Mutta toisinaan en haluaisi nähdä ketään, en todellakaan ketään. En kestä sitä sääliä, joka kuvastuu sukulaisteni katseesta kun he kyselevät sairauksistani. Ja niitä loputtomia päänpudistuksia.
Mummini ei antanut minun viedä edes roskapusseja ulos, sillä hänestä ne olivat liian painavia kannettavikseni. Ja kaiken huipuksi hän oli valmis työntämään minua potkukelkassa pitkin jalkakäytävää, mihin en kylläkään suostunut.
Alan erakoitua yhä enemmän. Valoisan aikaan piileskelen sisällä, mutta hämärän laskeuduttua vaellan ulkona Mr. Hydenä mustassa takissani. Luulen, että he sekoittavat minut pian erääseen täällä hiipivään laitapuolenkulkijaan, joka kolkuttelee ovia ihmisten käytyä nukkumaan.
Minä en osaa sanoa mitään lohduttavaa.
VastaaPoistaTahtoisin vain tulla ja hakea sinut sieltä piilostasi,näyttää miten hymyillään.
♥
En tiedä mitään lohduttavaa sanottavaa. Enkä oikeastaan usko että sellaisia sanoja onkaan jotka helpottaisivat tilannettasi. Uskon että on inhottavaa kun kaikki kohtelevat sinua kuin olisit koko ajan hajoamaisillasi. Kuin et pystyisi tehdä enää mitään itse. Ja jos jotakin vihaan, niin sääli-päänpudistelua. Yleensäkin sääliviä katseita ihmisiltä.
VastaaPoistaAinoa neuvo jota osaan antaa on että nyt vielä kun voit, tee asioita joihin et myöhemmin ehkä enää pysty.
Mary: Minut pitäisikin hakea pois, sillä muuten jään tänne kunnes maailma loppuu.
VastaaPoistaX: Minäkin yritän keksiä aina jotakin, mikä lohduttaisi edes hieman. Mutta ei sellaista taida olla.
Olen alkanut lukea kirjoja nopeammalla tahdilla, sillä myöhemmin se voi olla myöhäistä. Vaikka lukeminen juuri rasittaa verkkokalvojani. Mutta varsinaisesti hyviä vaihtoehtoja ei tässä tilanteessa oikein olekaan.