Kun kuusta on taivaalla kolme neljäsosaa ja loput on pudonnut mereen, piiloudun täkkini alle valvomaan yön pois. Ja minä haluaisin hymyillä, aivan varmasti haluaisin. Mutta täällä silmäripsiin takertuu pölyä ja leikeltyjä paperikirjaimia, joiden painomuste saa kurkkuni kirvelemään. Hymykuoppani ovat kadonneet, toinen ainakin.
Juon kermakaramelliteetä liian suurista mukeista ja vietän syntymättömyyspäiviäni huhtikuuhun asti. Se on kuukausista julmin. Enkä minä uskalla katsoa, kuinka vuosia hiipii lisää tahtomattani.
Ja silti minä vähenen.
voisinko tulla viettämään kanssasi syntymättömyyspäiviä? voisin punoa sinulle helmistä korun
VastaaPoistaNäistä kuvista ja sanoistasi,
VastaaPoistajokaisesta kirjaimesta muodostuu se kaunis ja herkkä maailma jollaisessa olen aina tahtonut elää. Ei sitä oiken osaa edes selittää.
Kuuluuhan elämääsi paljon pahaakin,
mutta se on se tapa jolla katsot maailmaa.
Kuin pieni satukirjasta pompannut prinsessa joka on eksynyt tähän outoon maailmaan,
poimien sieltä kaiken sen mitä muut eivät näe.
♥ Halaus. ♥
älä vähene.
VastaaPoistamagdalena: tule vain. ja pidän paljon helmikoruista <3
VastaaPoistaMary: Sanasi saivat minut hymyilemään. Halaus sinullekin, pieni ♥
Kelvoton: yritän säästää edes puolet, mutta en tiedä onnistuuko se.