Pako Elysioniin: En tiedä minne muualle kuulun

20111030

En tiedä minne muualle kuulun

Tiistaina on psykiatrisella polilla aika, jolle äidinkin on tultava mukaan. Minua ahdistaa aina sitä enemmän, mitä useampi ihminen on läsnä, en tiedä ketä pitäisi katsoa, tuijotan mielummin lattiaa ja vääntelen vaivaantuneena käsiäni.

Paikalla on omahoitajan lisäksi myös lääkäri, jota en ole aikaisemmin vielä tavannut. Pelkään äidin nolaavan minut ja esittävän ammattimaisempaa tukijaa kuin todellisuudessa onkaan.

Haluaisin paeta ensi viikolla saareen muutamaksi yöksi, linnoittautua ylös mökkiin ja kirjoittaa tarinoita, sytyttää öljylamppuja.

2 kommenttia:

Eris Von Sin30. lokakuuta 2011 klo 13.12
Minun (sijais)äitini nauroi, kun persoonallisuushäiriöni oireita lueteltiin ja tokaisi vain: Sukuvika !

Tulin tästä todella surulliseksi.Toivottavasti sinulle ei käy mitään samankaltaista.
VastaaPoista
Vastaukset
Lasienkeli30. lokakuuta 2011 klo 18.14
Sinun pitäisi tavata joku ystävä.
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

Silmiä en uskalla kohdata unissa

"Life is like a box of chocolates. A cheap, thoughtless, perfunctory gift that nobody ever asks for. Unreturnable because all you get back is another box of chocolates. So you're stuck with this undefinable whipped mint crap that you mindlessly wolf down when there's nothing else left to eat. Sure, once in a while there's a peanut butter cup or an English toffee. But they're gone too fast and the taste is... fleeting. So, you end up with nothing but broken bits filled with hardened jelly and teeth-shattering nuts. And if you're desperate enough to eat those, all you got left is an empty box filled with useless brown paper wrappers"

- The Cigarette Smoking Man