Vaihtoehtorajalla

Rahkasammal oli märkää ja upottavaa, harmaat kenkäni katosivat näkyvistä. Aluskasvillisuuden suojassa virtasi kaksi pientä puroa, toisen yli kulki kaatunut mänty, juuri sellainen jolla voi istua ja antaa minuuttien lipua ohi. Se on salainen metsä, minun metsäni.

Ylhäällä harjulla kiemurtelee kapea polku, joka jatkuu ja jatkuu, sitä pitkin minä juoksen vaikka en saisi, verkkokalvot eivät ehkä kestä. Mutta rakastan sitä tunnetta kun kuusenoksat vilahtelevat sivuillani ja jostakin putoilee kuivia lehtiä, punaisia ja keltaisia, ympärillä on syksy, minussa myös.

Tunnetta, että vielä on olemassa jotakin kaunista jonka vuoksi jäädä.