Viimeinen täällä

Sunnuntaina kääntyvät kellot ja pimeys kasvaa yhä suuremmaksi, levittäytyy yli suon, metsän ja hakkuualueen, jossa kannot ja katkenneet juuret kasvavat hiljaisuutta. Ja iltaisin minä olen jälleen pakenevia jalkoja siellä missä katuvalot päättyvät.

Vielä kaksi runoa ja neljä lyhyttä tarinaa, sen jälkeen pitäisi olla koossa jotakin minkä yritän ehkä julkaista tai sitten en, mitä vähemmän sanoja on jäljellä sitä naurettavammalta tämä tuntuu

jos se ei onnistu, ei minulla ole mitään nyt tai koskaan, en minä halua,
en mitään muuta