20111013

Seinäkello laskee uniaikaa

Verestäni oli löytynyt reumatekijä, mutta muuten arvot olivat kaiketi kunnossa. Joudun aloittamaan jälleen kaksi uutta lääkitystä, toisen refluksihäiriöön ja toisen hypolaktasiaan (entsyyminpuutokseen).

Kävellessäni minä leijun enkä tunne jalkojani, kadut ovat täynnä ihmisiä, minä väistän ja kuljen läpi räpäyttämättä silmiäni, irtoan ruumiistani ja olen jo kaukana poissa. Raajoissa ei kulje veri, kasvot ovat valkoiset, sinä näytät aina siltä kuin olisit juuri pyörtymässä.

Numerot nousevat ja laskevat, raavin ihoni verille, se on alkanut jälleen ja minä olen rumuutta. En tiedä onko tämän tarkoitus ollakin näin, pölyhiukkasista rakentunut epätodellisuus, valoa joka takertuu kattoon, sillä on kärpäsen siivet.

Ehkä minun ei pidäkään päästä pois.

3 kommenttia:

  1. Liittyykö noi sun muut sairaudet millään tavalla syömishäiriöön, onko alipaino aiheuttanut osan niistä? Mietin vaan, kun itselleni syömättömyys aiheutti vaikka mitä, vaikkakin lähinnä mielenterveydellisiä juttuja.

    On niin surullista, että nuori ihminen joutuu kärsimään noin monista ongelmista... Koita jaksella <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei.. =( Sä olet vahva ja selviät kyllä <33

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa