Ravitsemusterapeutti sanoi, että tämän on nyt loputtava ja kyllä minä sen tiedän, elimistöni ei kestä tätä ahmimista ja panttaamista ja jojoilua ja pitämättömiä lepopäiviä.
Ateriasuunnitelmaan tehtiin jälleen lisäyksiä, yksi leipä aamuun ja iltaan, sanoin sen olevan ihan ok vaikka ei se ole, ei mikään ole.
En pääse koskaan eroon ahmimisesta jos elän täällä, minun on päästävä pois, kauas kaikista nyt kun Kilpikonnakin lähtee. Aion osallistua kevään yhteishakuun ja katsoa mitä tästä tulee, ei mahdollisesti mitään mutta ainakin yritän.
Sitä paitsi voin aina tehdä katoamistempun, sen minä varmasti osaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Silmiä en uskalla kohdata unissa