Koska epävarmuus ja kaikki.
En ole lainkaan vakuuttunut siitä, onko minusta opiskelemaan aamusta iltaan ja käymään samalla töissä, jos opintotuki ei riitä (ja eihän se riitä?) ja työttömistä vanhemmista ei ole juurikaan apua. Ja mistä saan rahaa lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin, missä käyn jatkossa silmänpohjakontrollissa ja kun kaikkea pitäisi hankkia eikä minulla ole mitään valmiiksi ja kun. En tiedä.
Ja äidin kanssa ei voi edes puhua, En minä jaksa nyt keskustella näistä asioista, ehkä joskus myöhemmin, mutta ei tässä ole enää montaakaan kuukautta syksyyn. Jos edes pääsen mihinkään. Todennäköisesti en, sillä en ole hyvä piirtämään ilman mallia, aikaa on vähän, isältä peritty synnynnäinen hitaus ja pääsykoetilanne on kamala.
Anteeksi että olen niin. Viikka.
Otsikosta tuli mieleen pikkuveljeni joka juuri viikonloppuna valisti nuorempaa veljeään että kaikki pelkäävät jotakin. Viisas pieni poika.
VastaaPoistaÄlä pyytele anteeksi sitä mitä olet, sinä olet kaunis ja ihana.
En voi luvata että kaikki järjestyy mutta toivoisin niin, sinä ansaitset sen. Liikaa olet sinäkin jo joutunut kärsimään.
Aurinkoa päiviisi ♥