Huomenna labra jossa ei ilmeisesti sittenkään tarkisteta triglyjä, sillä saan syödä aamupalan. Olisin toisaalta toivonut, että arvojani olisi seurattu pidempään, pelkään korkeaa kolesterolia ja diabeteksen puhkeamista (riski on minun kohdallani kuulemma suuri). Eikä asiaa juurikaan paranna epätyypillinen ahmimishäiriö, josta en pääse irti.
Eilen mietin vakavasti, että lopettaisin kirjoittamisen kokonaan, unohtaisin typerät ja utopistiset suunnitelmani ja tekisin niitä valintoja joita muut minulta odottavat.
Sillä tässä todellisuudessa työtön, syrjäytynyt, epäsosiaalinen ja vailla omaa asuntoa tai opiskelupaikkaa oleva misantrooppi on yhtä kuin kuollut. Sellaista katsotaan alaspäin, sellaiselle puhutaan kuin yksinkertaiselle, sellaisen nimi kirjoitetaan aina väärin.
Kaikki kääntyy vielä parhainpäin, ihan varmasti ! Olet taistelija. Olen seurannut blogiasi niin kauan, että olen varma sinun vielä joskus nousevan ja näyttävän maailmalle, ettet ole se keskinkertaisuus jonka nimi kirjoitetaan aina väärin !
VastaaPoistaVäliaikaista kaikki on vaan, muistathan sen? Elämässä tulee itse kullekin hetkiä ja jaksoja ja pidempiäkin kausia, joina sitä tuntee itsensä maailman turhimmaksi ihmispoloksi, jonka olemassaololla ei ole mitään virkaa. Mutta usko un sanon; se tulee vielä muuttumaan. Sinä muutut. Paranet. Voimistut. Alat uskoa itseesi ja elämän kantavaan voimaan. Saat rohkeuden olla oma itsesi, uskallat katsoa taas maailmaa silmästä silmään, ystävänä, ei vihamiehenä. Sinä tulet vielä elämään tavallista onnellista elämää, ja se voi alkaa tiedätkö, tänään. Juuri nyt. Muutos lähtee sinusta, eikä mikään muu jarruta päätöksen tekoa kuin sinä itse. Aika hurjaa, kun oikein ajattelee: Me olemme itse ainoa ongelma ja ainoa ratkaisu joka meilä koskaan tulee olemaan.
VastaaPoistaHalauksia ja voimaa päivääsi.
Kiitos, ihanat <3
VastaaPoista