Tätä operaatiota kutsutaan itseinhoksi

Uudenvuoden lupausten pitäminen on enemmän kuin vaikeaa, lähes mahdotonta kaltaiselleni murhe-eläimelle, ja liimatessani kymmenettä laastaria ihoon mietin, että tätäkö tämä tulee olemaan, aina ja iankaikkisesti, päättymätön tarina rumuudesta ja absoluuttisesta yksinäisyydestä

Kun olen jo tavallaan tottunut tähän olemattomuuteen, kellumaan puolitodellisuudessa, edes haluamatta nousta muualla kuin unissani ja niissäkin teen kaiken väärin

Äiti on nähtävästi ehtinyt kertoa tuttavilleen, että olen harkinnut vetäytymistä Skotlannin buddhalaisluostariin, ne nauravat vaikkei se ole vitsi, hieman samaan tapaan kuin se kun sanoin tahtovani majakanvartijaksi (ja tahdon yhä)

minä haluan luopua kaikesta ja olla vähemmän Viikka kuin koskaan, sitä paitsi elämäni on niin epäseksuaalista, että ainakaan sen takia kannattaisi jäädä

Maanantaina labra, keskiviikkona reumapoli ja fysioterapeutti, torstaina ravitsemusterapeutti ja psykopoli, taas ne kyselevät samoja typeriä kysymyksiä, sellaisia joihin ei edes halua vastata