Kaartuvien puiden keskellä minä olen se joka pakenee, piiloutuu pensaiden ja kivien taakse auton tullessa vastaan. Lapsena se oli vain leikkiä, isä ja minä menimme kuutamossa potkukelkoilla, nyt äkkiä tien sivuun!, ajovaloihin ei saanut pysähtyä. Nyt se on todellisuutta, minä en halua nähdä ketään.
Chew&spit on jotakin, mitä on liian vaikea lopettaa. Se tuntuu harmittomammalta kuin oksentaminen, mutta pelkään silti vatsahaavaa ja sylkirauhasten tulehtumista. Myös hampaitteni kunto on huonontunut. Jos asuisin yksin, tämä ei olisi ehkä koskaan edes alkanut, ei olisi mitään epäterveellistä mitä ahmia ja sylkeä. Säälittävää.
Et ole säälittävä. Olet vain sairastunut ja olen varma, että saat vielä joskus kerättyä voimia parantuaksesi.
VastaaPoista♥'llä Eris.
Ps. On totta, että omillaan asuminen helpottaa esim. ahmimista yms, kun ei ole mitään epämääräistä kaapissa. Huomasin tämän itse, kun muutin omilleni. Myös se on totuus, ettei kauppaan kannata lähteä nälkäisenä ..
Minusta tunnut inhimilliseltä.
VastaaPoistaHaluaisin osata lohduttaa.
VastaaPoista