On kielletty

Postissa saapui kutsu psykiatriselle polille ensi tiistaiksi. En tiedä, mitä he nyt suunnittelevat, seuraava käynti psykologilla piti olla vasta kahdeskymmenes päivä. Ei minun painoni ole vielä niin alhainen, että siitä kannattaisi huolestua, enkä halua nostaa sitä, en. Olen jälleen kuin kokoon käpertynyt eläin.

Yritän jättää ruoan pureskelemisen ja sylkemisen, sillä se ei ainakaan paranna sylkirauhasteni huonoa tilaa. En ole kertonut siitä psykologille, se vain horjuttaisi sitä väitettä, että syön normaalisti. Mikä sinänsä on lähes totta.

Minun pitäisi alkaa tehdä ensi viikkoa varten jonkinlaista mielialapäiväkirjaa, josta näkyisi ruoan ja tunteiden välinen yhteys. En ole aivan varma, mitä uskallan kirjoittaa. Olen joutunut katumaan kaikkea ennemmin tai myöhemmin. Usein ennemmin.